Outoa miten ikävän tunne voi herätä odottamattomista asioista!
Tänään nenääni leijui jostain partaveden tuoksu...tuoksu muistutti minua papastani! Tuntui kuin pappa olisi ollut siinä mun vierellä...tuli kauhea ikävä.
Aloin muistelemaan pappaa ja sitä kuinka pappa oli aina yhtä kiltti minulle vaikka olisin ollut kuinka levoton ja villi! Papan luona oli aina yhtä hauskaa...ei tarvinnu olla mitään "erikoista" tekemistä.. Pappa oli rauhallisuuden perikuva....ei mitään turhaa hötkyilyä!
elämäni totisin hetki oli kun olin kantamassa Pappaa hautaan siunattavaksi...ne hetket kun otimme askeleet kohti alttaria tuntuivat ikuisuudelta....arkku painoi....minua itketti....mutta en voinut itkeä..arkku oli kannettava alttarille!
olin ja olen onnellinen siitä että sain saattaa papan viimeiselle matkalleen...
IKÄVÄ PAPPAA......