IRC-Galleria

Mitä ikinä teetkin tee se sydämellä
Mitä ikinä teetkin tee se ajatuksella
Mitä ikinä teetkin tee se pilke silmäkulmassa.

Etsin mutta löydänkö koskaan?
lähdin matkalle mutta saavunko koskaan perille?
Tie ei ole enää tie vaan se on polku
joka on täynnä kiviä, kantoja ja syviä rotkoja.
välillä on pimeää eikä valonpilkahdusta näkyvissä.
Ukkospilviä horisontissa...
Aurinko on hävinnyt jonnekin...
Löydänkö etsimäni...?
Pääsenkö perille...?

TÄNÄÄN lopeta huomisen eläminen.
siirrä huomio itseesi ja ympärillesi....
Kuka tarvitsee sinua tänään?
karkoita mielestäsi ajatukset huomisesta
keskity tähän hetkeen ja tähän päivään...
älä suostu kantamaan huomisen taakkaa jo tänään
sillä sinulla on myös tämän päivän taakat kannettavana!
KESKITY TÄHÄN HETKEEN KOKO OLEMUKSELLASI.

Ei siis voi olla yhtään satamatta! No kaippa se syksy tekee tuloaan! Kesäkin on sit varmaan ohi! Syksyn tulonkin kyllä huomaa....mieli on vähän maassa mutta toisaalta on mukavaa nähdä puut toisenlaisessa väriloistossa sitten kun syksy on lähtenyt kunnolla käyntiin...kirkkaan keltaista, punaista, ruskeaa...aivan toisenlaiset värit mitä kesällä!

Olette minulle tärkeitä!!!
Olette minulle kuin ilma jota hengitän!
Olette auringonvalo sateen jälkeen!
Olette tähtiä tylsän mustalla yötaivaalla!

R-A-K-A-S-T-A-N TEITÄ!!!!

Outoa miten ikävän tunne voi herätä odottamattomista asioista!

Tänään nenääni leijui jostain partaveden tuoksu...tuoksu muistutti minua papastani! Tuntui kuin pappa olisi ollut siinä mun vierellä...tuli kauhea ikävä.

Aloin muistelemaan pappaa ja sitä kuinka pappa oli aina yhtä kiltti minulle vaikka olisin ollut kuinka levoton ja villi! Papan luona oli aina yhtä hauskaa...ei tarvinnu olla mitään "erikoista" tekemistä.. Pappa oli rauhallisuuden perikuva....ei mitään turhaa hötkyilyä!

elämäni totisin hetki oli kun olin kantamassa Pappaa hautaan siunattavaksi...ne hetket kun otimme askeleet kohti alttaria tuntuivat ikuisuudelta....arkku painoi....minua itketti....mutta en voinut itkeä..arkku oli kannettava alttarille!

olin ja olen onnellinen siitä että sain saattaa papan viimeiselle matkalleen...

IKÄVÄ PAPPAA......

Ja minä jäin katsomaan
kun kaikki lipui ohi vaan.
Yritin saavuttaa
mutta en silti kiinni saa.

voiko olla totta tää
että yksin on tuomittu
elämään...

....vai onko vika luonteen ihmisen!

16.7.08

TEIN MAJOR NOLON KÄMMIN TÄNÄÄN.....mut ei siitä sitten enempää!

-HERÄSIN JOSSAIN VAIHEESSA
-KÄYTIN KOIRAN LENKILLÄ
-LÄHDIN TÖIHIN
-TEIN MUKAMAS TÖITÄ TOIMISTOLLA
-TARKISTIN SÄHKÖPOSTIN......SPAM SPAM SPAM SPAM SPAM!
-TYÖPÄIVÄ LOPPU 16.20
-NOPEAA KAUPAN KAUTTA KOTIIN
-TAVARAT JÄÄKAAPPIIN
-LENKILLE
-RUOAN VALMISTUS

Ja ruokana oli spaghettia ja tomaattijauhelihakastiketta( itse tehty...ei ketsuppi tai tölkki/pussikastike sössöä)

Yksinäisyydellä on hyvät ja huonot puolensa!
- tyhjään kotiin on masentavaa palata!
- Lihot koska ei ole ketään jonka kanssa jakaa syötävä mutta olet kumminkin valmistanut ruoan kahdelle koska yhden hengen annosta on masentavaa katsoa!
- et voi halitella ketään kuin salama kirkkaalta taivaalta (lemmikit ymmärtävät piiloutua kun omistajalle tulee halipula.

+ et voi riidellä yksin
+ sänky on SINUN
+ voit kelailla ajatuksia ilman että joku häiritsee!