Menen tänään tyhjentään mun elämäni peltilehmän, eli Rinssin. Surullista. Nikolle märisin eilen puhelimessa siitä, kun tuli niin paha mieli illalla. Vitun auto. No, mut onneks se ei jättäny koskaan tielle, eikä pettäny. Ja mun ei olis pitäny koskaan personoida sitä. :) Rinssi oli mun elämäni peltilehmä, eikä kukaan voi viedä sen paikkaa. :) Jatkan Pekon ihailua. Ihmismiehillä olis paljon opittavaa noista elukoista ja autoista. Toinen kävelee neljällä jalalla, ei juuri puhu tai ainakaan ymmärrettävästi ja tottelee nimeensä. Ja tekee mitä vaan herkun eteen. Toinen ei tottele nimeensä, menee sinne minne mä haluun ja toimii suojana, kun sellasta tarvii. Aika beenee.
J