'Mutta, sanoo Samuel epäröiden, - minä en jaksa uskoa vallankumoukseen. Tarkoitan: mitä hyvää voisi syntyä näistä ihmisistä? Tunnetko sinä ollenkaan ihmisiä, eikö jokainen täällä polje ja ryöstä toisiaan, panettele ja solvaa vain saadakseen hiukan enemmän joka päiväistä leipää, josta jo nykyään voisi kirjoittaa aika pitkän luettelon? Voivatko nämä luoda mitään parempaa kuin nyt on? Katso jo pikkulapsia, anna jollekin tuollaiselle kakaralle jotakin, niin se heti tietää, että se on hänen, eikä luovuta sitä kenellekään, vaikka se hänelle itselleen olisi aivan tarpeeton. Ja suureksi tultuaan tämä kakara kerää omaisuutta jo lasten-lasten-lapsiaankin varten, jos hän vain siihen kykenee. Se on veressä, näetkös.'