IRC-Galleria

Mun tietsikka ei päivittäny viimeöistä kommenttia! Prkle... laiton tänne päiväkirjaa kolmen aikaan yöllä merkinnän ensilumesta, hiljaisuudesta ja valkeudesta. Taisin juu olla ulkona taas (siis baarissa) ja kun pyöräilin kotiin niin olin kun lumiukko, kirjaimellisesti ^^ sato ihan mielettömästi ja kaikki oli niiiin valkoista, koskematonta ja hiljaista. Oli niin kaunista että melkeen itkin.

Nyt aamulla kun atsoin ulos niin alkoi taas itkettään kun puut ja kaikki on sellasen pehmosen valkosen lumen peitossa. Että mie rakastan talvea ja ensilunta. Nyt en vaan ehtiny ottaa siitä niin paljon irti kun oisin halunnu kun kauhee meno päällä koko ajan. Kai mie rauhotun pian kun oon kohta vararikossa. Tällä kertaa ihan oikeasti.. varopalautusten ansiosta saan maksettua vuokran... ei ainakaan katto lähe pään päältä. Ja onneksi on ravintolassa töissä niin ei nälkäänkään voi kuolla =P Tää on vaan elämää, ja mulla on hauskaa.

Puunoksat on muuten niin kauneita kun ne on ihan valkosii.. Miun pitää varmaan mennä.. taas.. Jotain asiaa ois ollu viel mut en ny millää muista. Pyöräily on vaarallista tällasella kelillä enkä tiiä miten aijon töihin ny liikkua kun ei oo rahaa.. täytynee kävellä.

Palaillaan.

.. Aivan niin, kettu
sanoi.
Nyt sinä et ole minulle
vielä muuta kuin aivan
samanlainen pieni tyttö
kuin satatuhatta muuta
tyttöä. Enkä minä
tarvitse sinua
– etkä sinä minua.
Minä olen samanlainen
kettu kuin satatuhatta
muuta.
Mutta, jos sinä kesytät
minut, niin me tarvitsemme
toinen toisiamme.
Sinusta tulee minulle
ainoa maailmassa. Ja
minusta tulee sinulle
ainoa maailmassa...

- Antoine de Saint-Exupéry-

Ankka tais tänään kaataa 15 kilon säkin kissanhiekkaa suikhun lattialle juuri silloin kuin olin suihkussa ja lattiat märkiä..

Mä oon enemmän itseni kun koskaan ennen! En pelkää muita tai heidän mielipiteitään. Olen vapaa sielu ja levitän siipeni taas. Olen valmis elämään tän elämäni. Tunnen tuulen hiuksissani ja raikkaan sateen poskillani. Antaudun hetken valtaan ja tuulen vietäväksi jään. Kaikki on hyvin juuri näin.

tänävuonna mie ostan luonnonvalkeet karvabootsit!

Eilen yöllä kun kävelin kotiin, sain matkaseuraa. Se maukui ja kipitteli perässäni. Jutteli kauheasti jotain ja kun pysähdyin se kiehnasi jaloissa hulluna ^^ sit kun kyyristyin silittämään häntä hän alkoi nuolemaan kaulaa ja nosti etutassut reisien päälle. Uih ^^ hänestä tuli Tiuku. Ei sillä ollut mitään kaulassa ja kovin oli pikkunen maatiaiskissa. Jatkoin kävelyä eteenmpäin Tuiku vierelläni. Välillä otin sen syliin ja se alkoi kehräämään ihan hulluna. Kun ulkona satoi niin ajattelin että sen on parempi olla sylissä suojassa. Se kiitteli taas nuolemalla kaulaa. Olisin ottanut sen kotiin asti ja antanut ruokaa, mut ei Tiuku halunnu tulla sinne asti. Se meni matkoihinsa =( kutsuin sitä vielä hetken, mutta se oli jo mennyt. Tulee ikävä häntä. Hän oli niin suloinen, lämmin ja pehmeä luonne. Toivottavasti sillä on koti, koska noin kilttiä kisua ei saisi jättää mihinkään!

Epätoivo

Kun sua tervehdin,
se myös hyvästin sisältää.
Vaik' tyyni oon kuin aamu,
mun mieli myrskyää.
Ilman vihaa mä koskaan
en voisi rakastaa.
Kotini sieltä löysin,
missä vieraan on maa.

Väkijoukossa
mua kalvaa yksinäisyys.
Viel' nuoreen vereeni
on kirjoitettu iäisyys.
Kun kiihkosta huudan,
teen sen kuiskaten.
Kaiken uskon sinuun laitan,
vaikka epäilen.

-Tuhannet mun kasvot
ja ne vaihtuvat vaan.

Nauraessani poskillain
sä näet kyyneleen.
Pyydän "jäisit tähän",
salaa toivon että meet.
Yötä aina ikävöin,
vaikka päivän lapsi oon.
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon.

-Tuhannet mun kasvot
ja ne vaihtuvat vaan.
Vastakohdat, ristiriidat,
mä ylleni paan.
Yötä aina ikävöin,
vaikka päivän lapsi oon.
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon.

Tuhannet mun kasvot...

HAluuuuNN LaULaaan...

..mä haluisin oikeesti vaan syyä koko ajan kaikkee erilaista. hyvyyksii ja hedelmii ja pullaa ja ruokii.. pizzaa, juustoo, sienii, tomaattii, kanamunaa, jätskii, keittoja... kaikkee mahollista.