Vaikka aurinko laskee, näen sinut kaikkialla.
Vaikka minut jätät, se ei vie kaikkea,
olen silti hajalla.
Kun aurinko laskee ja hieman pelkään, tunnen voiman maasta,
vaikket ole läsnä,
se sinusta säteilee, oi karhu, tunnen kaiken,
matelen,
olen käärme ja pystyn sen tuntemaan,
lämmön tunnen läpi yön.
Tieto vuosisatojen kulkee lävitsemme,
on se vielä hajanaista ja tietämättömissä,
kuitenkin kaikki vielä kasautuu,
päivänä kuoleman jälleen toisemme kohtaamme.
Veljeni, hyvää matkaa