Viime yönä kävin juoksemassa ja menin rannalleni. Siellä söin koivunlehen ja annoin itikan purra mua niskasta, liimasin sitten sylellä koivun lehen siihenkin. Iiih. Sitten mie juoksin vähän matkaa ja hengästyin ja totesin että onpa mulla paska kunto, menin sisälle ja aloin nukkumaan lattialle, ihana kokemus. Erittäin alkukantaista ja niin lähellä minua. Huomasin myös että vesi on noussut, mie en enää päässyt miun suosikkikivelle, se oli jo hukkunut veteen, sen sijaan makasin puun päällä ja tuijotin vettä. Mutta se itikan pureminen oli periaatteessa pääpointti, autoin luontoa eteenpäin, enkä vihannut sitä, että itikka imi minusta verta, ja tuntuu ettei tuolla enää kummempaa kyhmyä ole, joten koivunlehti taitaa toimia, pitää tutkia lisää