IRC-Galleria

Tylsä tunti, hän vain aatoksissain. Yksin istun aatoksissain, sua kaipaan ja jatkuvasti sinusta uneksin, levottomana tuoliini puutuen.
Tunnen sinut lähelläni, se lämmittää.
Kuin uneksiva oisin kaukana täältä, kanssasi makoilen siellä täällä, pilvissä, muinaisissa maissa sua aattelen.
Kaukaisimmissa mielikuvissani kanssasi alttarille astelen, katson sinun silmiisi niin sinisiin, aistin katseesi lämmön, ja se minut sulattaa.
Ei aatoksilleni voi antaa vastaväitteitä, sen tiedän, me unelmoimme, vain todeksi se täytyy enää saattaa, mutta se on erilaista. Ihmistä tuollaista en ole ennen odottanut näin kovasti, kasvattamaan rakkautta, oman kodin ikkunan alle hibiscusta istuttaen.
Sinut tahdon, minut kukkimaan saat, toivon itselleni elonkorjuun jatkuvan. Varhainen aamu, sen värit meitä kuvastaa, rakkaus niinkuin punainen, loiste kuin sen puhtaus. Sinua odottamaan aina jään.
Tarvitsen sinua nukahtaakseni, ohjaajaksi läpi yön, tarvitsen sinua keskustelemaan, haaveilemaan ja arkea toistamaan, tarvitsen sinua vierelleni aina, koska ilman sinua olen vajaa ja onneton, ilman sinua valoni katoaa, ilman meitä jatkaa en voi elämää.
Sinua pyydän, astu elämääni, korjataan sato yhdessä kun uusivuosi koittaa.