IRC-Galleria

Olipa kerran Borno-bobbie, hänen äänensä käheä, kaikkialle kantautuva,
oli naapurissa mies, joka alapään aseensa kanssa hälle oli antautuva,
kesti antautumisen päivää muutama tovi,
silloin tunsi bobbie, mies pian laukovi,
otti Bobbie aseen juuresta kiinni, muttei tiennyt siitä paineesta mikä häntä odotti,
pian ympäriinsä lentävä sperman ruikula hänen jalkoväliänsä pakotti,
Oli Borno-Bobbie nyt hyvin surullinen, elämän into kadonnut,
jo kauan sitten koulutodistukset mummon vintille lahonnut,
Ei Bobbiella enää olisi tulevaisuutta kun löystyi hänen reikänsä kähein,
joutui hän lähtemään kaupungille ja etsimään kirveen markkinoin pimein,
Oli Bobbiella suru puseron alla, muttei kaulassa saanut enää olla huoran panta,
täytyi hänen se koiralleen rekulle lahjoittaa, hyvästiksi suudelma otsalle kirjoittaa,
pian Bobbie kadulla jo asteli, siellä mies joitain kukkia jo kusella kasteli,
voi suuri mies, voisitteko neuvoa minua ulos tästä hädästä ja tuskasta, nostaa käytetyn vakoni ulos maan tuhkasta? Oli miehellä supistava kusonen tulossa,
sen Bobbien reiälle pian lirautti,
äitilleen Bobbie bian jo pirautti,
kuinka maailma hälle hymyili,
muttei mutsi enää vastaa, missä lie häpeäänsä lymyili.