IRC-Galleria

Valui likakaivoon mara naamallaan hassu ilme,
kauan kaivattu oli hälläkin tuo satumainen virne.
Ei Bobbie voinut hyväksyä rakkautensa kadonneen,
mahaa avonaista hän katseli ja kusimies sen pian kasteli.
Meni maha umpeen ja vauriot korjautui, Oli sillä kuitenkin sivuvaikutus,
ja bobbie päähänsä sai vaalean tukan ja hänen ihoonsa tuli trendilaikutus.
Borno-Bobbie oli nyt kauneimmillaan, asiakkaita hän taas sai,
ja omaa putinkiaan alkoi rakentaa, uusia tyttöjä sinne hankkisi hän kai.
Kuinka satumaista tämä kaikki olikaan, likaisen tytön elämä niin helpolla selvisi,
pian Bobbie jo taloonsa käveli, oli naapurin siveellisellä rouva Pliisulla neuroosi.
Ei Huoria kaduilta naapuriinsa hän sallisi, pian huoran talo maassa jo palaisi.
Rouva Pliisu keskiyöllä pihalle asteli, siellä hän pahuuden taloa eessään katseli.
"Ei, tätä tuhoa en kotikonnuilleni halua. Pakko tämä paha on poistaa, ei saa laulu öisin raikaa."
Rouva Pliisu valmisti coctailin, lisäsi siihen huvikseen pornoisan noppaparin,
heitti hän sen kohti Borno-Bobbien porttolaa,
mutta joku astui kohti häntä pian takaa.
"Vai näin te Pliisu mulle teitte, armoa pian anelette, nyt tähän lappuun nimi laittakaa, kiitos, silloin teitä kohtaa tuon talon siitos"
Pliisun ämmä ne nimesä paperiin ruksasi, Borno-Bobbie häntä jellyllään hyvästiksi kuksasi, heitti hän ämmän palavaan tuleen, siellä Pliisu kohtaloaan vie skuleen.
Bobbie käveli kohti uutta taloa,
siellä vaati isännältä suurta panoa,
tahtoi mies kuulemma ensin mennä katsomaan paloa,
siitä täytyi Bobbien hälle vain sanoa.
" Sulje silmät"
Niin mies teki, luuli että Bobbie hänen kanssaan leikkivi,
Bobbie kuitenkin hänen kätensä sitoi, vei kohti Porttolaa, jossa miehen vaimo huusi horttolaa,
pian mieskin jo talossa paloi, katseli Bobbie naureskellen paperiaan ja sanoi:
"Nyt sain mä uuden kodin, voin myydä tonttia ja kalustoa, sillä elän loppuelämäni onnellisena."