Kasvoillani lakana, suussani sana pakana,
ryhmässä kävelyä ja ajan kanssa naljailua,
missä ihmiset olivat kun sinappipurkki taivaalta putosi,
meidän isän pihamaalla pensaspaloon kumosi.
Miksi orpolapseksi minut kastettin,
synnyinmaani aromaaksi laistettiin.
Vain pikku tilkka sitä sinappia olisi riittänyt,
olisin siitä sulle monin rahoin kiittänyt.
Etkö voi hyväksyä, tyydyn vähään,
en tahdo nähdä siihen sun pahaan,
Sun määränpääsi loputon,
Tikka oksalla mulle lauloi,
kuinka urpo naapurilta leikkasi kauloi,
Keijukainen hädissään kukkia päälle loitsi,
metsänpeikko ne helevettiin poisti.
Ei tässä maailmassa enää mitään voi piilottaa,
yksityisyyttä pitäisi enemmän kiillottaa,
miksi sitä turhaan ees yrittää,
kun elämä mudassa vain ryvettää