Poissa yksitoikkosesta seinän tuijottamisesta, sitä kesti eilisen klo 16.20 tämän päivän klo yheksään, oli tosi ihanaa. Väsyttää kun ei saanut nukuttua, itketti ja tuntui turhauttavalta yrittää nukkua yksin. Nyt minulla on oma rauha itkeä... Sai jo pidätellä aika pitkään, minua oksettaa. Junat oli täynnä ihmisiä ja kaikki oli näkökontaktissa minuun.
Olin viikon rakkaani luona, tuntuu päivältä, suhteemme syveni ja kaipuu on suunnaton. Lieksassa olo tuntuu niin saatanan tyhjältä. Kadut on niin autioita ja kohteisiin kävely tuntuu määränpäättömältä, ilman kumppania, se on omituista kun ei ole vieressä sitä josta välität. Ja miulla on nälkä... Voisi syödä