Jatkuvasti niitäkin tulee, ja hyvä niin. Tänään sain luistella koko matkan tänne, loppuosuudessa oli sitten vesiallas johon kävelemällä olisin hukkunut, joten täytyi kiertää vielä pahempaa luistinrataa että pääsisin määränpäähäni. Että minä rakastan tätä loskakeliä ja kun se jäätyy uudelleen, miks ei se voi yhteen putkeen, vaikka viikon ajan sulaa? Ja helppohan tää on jos ajaa autolla, mut kävellen, huh, viimeks kävelin vuonna 2004 loskassa, voi niitä aikoja. Ihan persiistä tämä.
Eilen illalla yritin tehdä matkan, mutta säikähdin alussa sitä kun miun pää aukesi, eli heti sen kutsu vihellyksen jälkeen kruunuchakrani aukes ja välähti se puu, helevetti, ekaa kertaa pääsin sinne puuhun ja mie sitten otan takapakkia ja herään. Sitten yritin rauhotuttuani uusiksi, mutta eihän siitä tullut kuin kevyttranssi, jossa aistin vain jotain kevyesti. Miksi mie aina säikähän ja poistun? Miun pitäs kasvattaa hermot että mie pääsen loppuun asti, pitäs alkaa harjottelemaan useemmin, joka ilta, miulla on liian pitkät välit ja saan sätkyjä niin nekin pidättelee. Nyt mie alan joka ilta matkaamaan, vaikka miten paljon säikyttäisi, pääsen miekin lopulta matkaan ilman paastoa ja laajentavia. Kuitenkin oikee ammattilainen osaa tehdä kaiken omalla mielellään. Mie voisin alkaa pelaamaan taas sitä alienipeliä, se on niin kiva. Ja syödä soijarouhetta