IRC-Galleria

Nyt perkele kirjotuttaa :D Mie viime yönä kirjotin yhen kappaleen kirjallisuutta. Tosi mielenkiintosta kun ikinä ei ole aikaa tai jaksamusta kirjottaa, olen kuitenkin päättänyt yhistää tarinat ja tehdä itsestäni Zhannakin pojan. Sitten on helpompi kirjottaa kun on kaksi realistista ihmistä. Aika niukat henkilöhahmot tuossa on, enemmänkin kuvailee tunteita ja tapahtumia ihmisten välillä. No kuitenkin, ei musta varmaan ikinä tule kunnon kirjailijaa kun on niin hidas kirjotustahti ja sit muutenkin ihan paska tarina, ehkä muokattuna se ois ihan hyvä, mut en mie osaa tehä siitä hyvää, etenkään näin hajanaisesti kun aina unohtaa mitä on edellisellä kerralla tehnyt. Muutenkin pelottavaa kun elämässä tapahtuu asioita joiden ei uskos tapahtuvan, nyt mun pitäs tavata monia ihmisiä. Jännittää

Mie olen kuulemma poikaystävä ollut lentäessäni ulos pihalle :D Eli syy siihen kosketuskontaktin inhoamiseen ei ole homoudessa. Eli se on muuten vaan neiti ollut se portsari :D Hihi

Kumi palaa tieltä,
ota mango, ala niellä.
Syö sydän ja valhe,
ota vastaan kahle.
Pitää uskoa mitä setä sanoo,
ei saa olla tyhmä, etsii panoo.
Limainen tie, sateinen lie.
Dantta ei olla saa,
paa se oven taa.
Suutele jalkoja,
tunne romanssi avonaisen oven,
aseta maahan halkoja.
Syö mun räkää ja ole tyytyväinen,
nirppanokka ämmä lempiväinen

Haista kakka

Näin näitä asioita hoidetaan, ja alan varmentua siitä että kaikki vielä selviää

Pitäs tehä lääkettä, tosi hyvää lääkettä. Mie haluun tehä sitä, pitäs vaan valita pari hyvää paikkaa ja raaka-ainetta. Ja mahollisimman syrjässä että saa vähän rauhaa. Tiedänkin jo kelle tän teen, ja itselleni. Olen tosi onnellinen että lopultakin keksin keinon auttaa, kun on vielä henkinen puoli olematon itselläni, joten fyysiseen maailmaan menee kaikki. Alkaa tosiaan jännittää muutto ja se miten tuun toimeen jos en pääse mihinkään opiskelemaan, tuleeko musta vaan kotiorja vai pääsenkö työmarkkinatuelle minnekkään ja omille juurille nopeeta? Tammikuussa ainakin meen kouluun, se on varmaa (myös oman yrityksen perustaminen alkaa innostaa entistä enemmän, paitsi että aika hullu ala ois mulla ja en tiedä suosiota ja ammattitaitoa)

Maailma on täynnä yllättäviä asioita. Onnee, rakas :D

No en siivoa, vielä, tänään vasta. Voisin myös pyykätä ja heittää tavaraa roskiin ja pakata lisää, nyt mulla on kunnon luopumisbuumi, olen valmis luopumaan omaisuudesta, koska ei tavaroilla ole paljoa arvoa, koska niitä ei muista ikinä. Otan vain siskon antaman pöydän ainakin, vain tunnearvo ratkasee, kaikki muu saa mennä. Chakra pitäs saada hoitoon siksi aikaa kunnes saan kämpän. Ihan kivaa tää elämä on, alkaa jo jännittää täältä lähteminen. Pitäs hoitaa tänään asioita, ja oon muutenkin päättänyt alkaa radikaaliksi, ei elämästä tuu mitään jos vaan miettii että nyt jos tekisin niin niin se ois niin, nyt vaan pitää ottaa toimeksi ja vaikka kuinka ois noloa ja hävettäs niin kyllä se toimii ja elämä jatkuu

Olen kaverin työpaikalla käymässä. Tosi kivaa, täällä on aika hiljasta ja muutenkin tapahtumarikasta ;) Eli muutama asiakas käy täällä silloin tällöin ja sitten ympäristö kiehtoo enemmän kuin tapahtumat. Oli tosi kiva kävellä tänne, monta kilsaa. Onneks saa autokyydin takasin kaupunkiin.

Näkkileipä riippuvuus iskee. Mie olen syönyt tämän viikon älyttömästi näkkileipää ja vettä. Mikäpä ois suomen vankiloissa ollessa, jos siellä oikeesti tarjoiltas tuommosta, mie ainakin tykkäisin et mua elätettäs ilmaiseksi näkkileivällä, eikä millään hiton kaviaarilla ym. palkitsevalla rötöksien jälkeen. Vettä ja leipää, se on ravintoa. Ajattelin joku päivä ens viikolla tehä soijapaloista jotain ja chiliä ja tomaattia voisi käyttää kastikkeena. Tai jotain kunnon ruokaa tehä, mie haluun täyden aterian tehä pitkästä aikaa kun tää elämä on nyt ollut vähän snackseja. Ja haluan tehä kavereille viimeisen aterian, oikeesti kauheeta kun niitä ei tapaa nyttenkään niin paljoo. Mietin myös tänään, miten paljon käytän soijaa keskiverto lihansyöjään verrattuna. Miehän olen melkein vegetaristi, jauhelihan käyttö on olematonta ja suikaleita ei tule osteltua ja grilltukaan ei ole tänä kesänä. Soijapalat vaan uppoo musta alas, pitäs vaan maustaa ne paremmin niin ne ois herkullisempia. Ja muutenkin mietin että voisi elää terveellisemmin ja ympäristöä kunnioittavammin. Tosin kierrätän jo nyt jotain, mutten ole silti mikään unelma. Pitää kattoa miten tää edistyy, en haluu mitään tiukkaa elämääkään.

Katse vaatii,
tämän pitää palata takaisin,
mistä se on tullutkin,
se jo kutkuttaa,
juoksuksi sitä kutsutaan,
suurta valamista,
pään palamista.

Ei saa toivoa,
pitää syödä kysymys,
vaikka se olisi tyhjyys.