IRC-Galleria

Vaaranstaria lane on niin kaukana, meni 50 min. Kävellä tänne. Pitkästä aikaa. Alkas jo se oppipoika jakso niin pääsee nukkuu koko vapaa-ajan. Oikeesti ärsyttää keittiön jälkeen vielä ponnistella fyysisesti kotiin. Mulla on mennyt viime yönä polvi paskaksi ja oli tosi ihana kyykistellä kun tuntuu että polvi jää lukkoon.

Athame yössä viuhahtaa, suola silmää kirveltää,
lapsi kasvaa, kasvaa vaan,
eikä autoa missään nää.
Ei tie vie pois, siellä kaukana se soi,
missä lie, vie sen pois.
Kuuäiti valollaan vetää, aurinkoa peittää vaan,
yön pimeyteen piilottaa, kukat, lapset,
ainiaan.

Tänä yönä marraskuun, kakku lentää ojassa,
eikä marsipaania näy pojassa,
ei mahda mitään yönä tänä,
jolloin tulee iso läjä.

Heräsin krapulassa ja konttasin kohti keittiötä. Siellä oli kärpänen katossa ja kaikkialla leijui valkoisia henkiä. Lopulta jeesus kristus saapui ja tyhmät valoefektit kaikkosivat. Siittiö tuli kohti minua ja tunkeutui väkisin haaroväliini työntäen minua pöydän alle. Huusin tuskasta, mutta kukaan ei kuullut minua, olinhan neitseellisen raiskauksen uhri. Viisi minuuttia tapahtuneen jälkeen minua alkoi paskattaa ja jotain tapahtui. Siittiöstä pojaksi hän muuttui ja toi huutavan äänensä minulle. Asetin lapsen keittiönpöydälle ja mietin, kuinka vaihtaisin hänelle vaipat. "Onpa tämä vaikeaa, eikä mua kyllä tuommonen ukko kiinnosta" Niinpä otin vauvasta kiinni ja nakkasin sen mettään, röllipeikot sen kasvattakoon ja opettakoot kusemaan sängylle. Hyvää yötä Olen nyt isä, hyvää isänpäivää!!!!

hyvästä pahaan :P Näinpä. Imetään tylsää ruskeutta.

Bileet oli mahtavat, nyt sit vois ottaa päivän ihan rennosti, eli lukien kokeisiin.

Bree ei voi olla nypläämättä laukkuaan hermostuneesti, hän tuntee kuinka siellä on suklaata. Hän haluaisi suklaata, mutta kirjastotäti katsoo häntä vihaisesti. Jos hän söisi suklaan, tulisi hänen tarjota suklaata myös hänen työkaverilleen, sillä hänkin on suklaata. Kaikki juoruavat, että viime vuosi kirjastotädin elämästä oli pelkkää suklaata, mikäli hän ei saanut suklaata, hän tarjosi omaa suklaataan toisten suuhun. (yök). Tässä tapauksessa Bree ei halunnut riskeerata.

Näin ollen hän päätti hivuttautua hiljaa ulos kirjastoluokasta luokka huoneen lähelle syömään suklaapatukkaansa oppilaiden eteen, joiden himokkaat katseet saisivat hänet vain ahmimaan suklaatansa himokkaasti. Olipas siellä laukussa aika lion- pötikkä kun pystyi arkea näin piristämään, hihihihi.

Hän ei voinut enää nukkua pidempään, sillä kellon viisarit syyllistivät häntä jatkuvalla tikityksellään. Aika kulkisi eteenpäin ja hänen täytyisi lähteä vapaaehtoistöihin klo 10:ksi.
Tuskastuneena hän heräsi tavan seitsemän aamuun, jolloin hän kulki kohti kauppaa ostamaan hiuslakkaa. Työpaikalle päästyään hän kohtasi vessassa jonkun, joka oli sammunut pukuhuoneeseen jo edellisenä iltana.
Bree van de kampille oli ominaista, ettei hän hyväksy sammumista työpaikalle, eikä juominen etenkään tulisi kuuloonkaan. Niinpä hän raotti sammuneen oppipoika- harjoittelijan silmään hiuskiinnettä ja tukki hänen suunsa lakanalla, joka oli päätynyt vaaranstaria lanelta putkistoja pitkin oppipojan vessaan.
"Eiköhän tuo pidä mr. törkyturvan asiallisena" Mietti Bree kun siirtyi laittamaan hiuksiaan.

Ja se on mun vika, se on mun syy, kun hiukset katkeaa,
sen leikkaus jo helpottaa.

Ehottomia hittejä korvissani soi, oijoi joi,
mie rakastan elämää koska käyn merkityksetöntä kouluu,
mutta koulukaverit siihen kuitenkin tuo nousuu,
Perjantaina taas luokan kaa bilettää,
täytyy sen jo mieltäni piristää :D

Kuukautiseni on kova. Tunnen, kuinka ovulaatioin, mutta jatkan kokkaamistani.
En voi keskeyttää koska olen bree van de kamp. Oluttakin voin juoda vain kotona ja sen täytyy olla saksalaista pilsneriä. Pilsnerihän on vaaleaa pohjahiiva olutta. (bree käyttää aikaa tämänkin opiskeluun, koska hän on täydellinen nainen) Seuraava alkoholiprojektini on 10% omenasiideri. Kunpa se onnistuisi. Paskahiivan vaan löysin. Mutta, jos siitä tulee viiniä, siitä voi tulla joululahja