vesi virtaa kauniisti, totuuden kivi
saa aikaan virtausta ja ääniä,
yön pimeydessä ei voi muu lentää,
kuin historia ja olemassa oloni.
Oli se päivä ankea, vain joutsen lammessaan
jäätyneenä paikalleen itkee,
eikä pysty kertomaan mikä on,
yksin elää ja poikaset pois lentää
Äiti, kaukana oon, täällä ulkomailla,
ja mummi opetti kuinka lennetään.
Sulatin karkkia joessa ja sen tahmaisuus yllätti,
kuin lentäisin avaruudessa, mutten kuitenkaan siihen kykene,
kuin seepra metsässään, rakkauden tiellä kulkee,
erilaisuudellaan silmän todistaa,
muttei näe sen tyhjyyttä
Pysäkki putouksen jatkaa virtausta,
ei tyyny sano mitään, yksin pimeyden yössä