IRC-Galleria

Mannapuuroa, aivoni ovat,
valuvat korvista ulos,
kuin tyhjät ja tiedottomat,
seinät kaikuvat ääniä,
jotka ovat jääneet vuosien saatossa,
unholaan, niinkuin näiden korvista,
teinien jotka eivät jaksa elää.
Ei jaksa kiinnostaa

Omenapuu, syleilyyn, kaipaa hän,
askel yksi, askel kaksi, autiona kaikki raunioituu.
Tuhmaa sadetta, niin hapokasta,
tahtoo tyttö kesäkoltussansa,
ei voi elää, ei voi tietää,
mitä tekisi, missä eläisi.
Ei voi tietää yhtikäs mitään,
alla omenapuun,
syleilyyn

Ylleni laskeutuu, jokin tuhma, jokin paha,
aaah, tahtoo pois, tahmeaa.
Se oli sitä kun teit jotain pahaa viime yönä,
sitä et voi kiistä, se oli sun työnä,
voi voi kun olet paha ja tuhma, nyt on seittiä täynnä puhta

AIVAN HIRVEETÄ!!! Miten jarno on voinut mennä noin alas? Tosin JUULI NIEMEN runoTYYLI on hieno yhdistettynä jarnon tyyliin. Kyllä. Tästä me teemme äidinkielen opiskelijan ja kansakunnanvalon

Olen lampi, yksin avara ja valkoinen,
en nuorena uskaltanut haaveilla mitä elämä on,
tahdoin sen kukkivan sydämeeni,
mutta mummini kielsi avaamasta liikaa.

Ne pojat siellä pellon penkassa,
traktoreita ajelemassa.
Minun mekkoni hulmuten ja värjäytyen,
kun maitolasin käteeni sain,
vaikka olin laktoosi-intolerantikko

Paskaruno, oli kakka tulos, oli päivä viemää,
sekä lehmänkieli sitä ajan viemää,
mistä sitä tietää mitä me teemme,
oli se meidän päämme,
oijoijoijoijoi, oli tuhmaa elää,
ei tule enää kesää,
ei kannata kevät,
koska tulee levät

Onne korezova, elämää, mine tahtoo kulkemaan,
tätä tietä sulkemaan.
Ah, pravazoo, harazoo, kalapoo, olen omena,
kaunis kala joka kukassa kukkii,
velloo kuin mätä omena,
pääkalloni autiolla,
tiellä kulkee vaan

Oli mulla pantti, jossa oli lantti,
vai oliko se toisinpäin?
Kuitenkin sulin, yksin teillä kulin,
oli kaikki hyvin,
kunnes olin lyhin

Oz ihmemaassa tapahtui paljon kaikkea kummaa, oli siellä povipommia, monta kummaa.
Ehkä siellä sai naista tummaa, tai ehkä miestä joka yö ilman lupaa.
Oz ihmemaassa oli kaikki ihme väkkyrät, pomppiva kumi, vibraattorikalle ja sheila.
Heidän täytyisi taata kylän säilyminen

Olipa kerran tyttö nimeltään hilleri, hän oli aika hevari, ja alla oli bemari.
Hän ei kuitenkaan ollut onnellinen, sillä hän oli hieman kehari,
ja naapurin anna oli hänen paha ja tuhma kaveri.
Hilleriä otti päähän hänen siskopuolensa parta, siinä oli karhea joka karva,
saakeli kun hillerillä ois samanlainen, olisi hän koko kansan paimen.
Mutta täytyy jatkaa elämää, sillä on viinaa täynnä pää