Mutta haluaisivat tietää? Jotain outoa löytyy kirjasta. Tuosta kummoisesta, jota joskus tutkimme kuin eeposta, siellä on sivulla 86, muistaakseni, jokin lahja jonka aina muistamme.
Kaunis varjo kuvastaa jalkani,
paperi viiltää jalkani,
leikkuuterät, santa, hiekka,
jalan kärjessä rubiinein koristeltu miekka,
kantavierre on mun mielle,
kun viikonloppuun rappeudun.
Taidanpa jäädä yksin kämpille pääsiäisenä. Mitäköhän sitä tekis. Vasen silmäni on sokea. Ja siihen koskee. Aiiirh. Pitäs tää kuukaus olla syömättä, niin saa ens kuun elää deluxella :P Tai no kohta pitäs sävyttää hiukset ruskeemmiksi kun nää on vieläkin aika vaaleet :P Mut aika hyvin sain pois tuon punasen, ei tuota oranssiikaan oo juuri mainittavaksi ja valihin juuri oikean sävytteen joka myös taivuttaa tuota punasävyä pois. Muutama onnistunut läntti on just niin ruskea kuin haluan... Juuret vaan pitäs saaha tuosta vaaleesta pois kun ne palo ihan vaaleiksi :)
Ärsyttää elää jonkun jutun mukaan, jota pitää totella ja sit kun sitä yrittää, niin sit se ei onnistu, kun on pakko tehä sitä ja sitä on oottanut paljon ja voi vittu. Mulla menee hermo. Lähen kohta kävelemään, ja vois käyä sen mun luuserikortin matkalla. Jos se ois vaikka jo tullut
Kävin lenkillä ja heti kun lähin pahoille teille, kaaduin ja nyrjäytin varmaan oikeen jalkani koska en viiti oikein kävellä sillä. Auh auh auh. No tuskin nyrjäytin, mutta revähti tai jotain. Ja just niin ärsyttävää kun oisin muutenkin kohta luovuttanut lenkkeilyn. Nyt on sitten pakko maksaa bussi kaupunkiin kun ei viiti kävellä. Shiit.