Piika astui ujona latoon, hän ei ollut ennen tehnyt töitä vaan teetättänyt työt muilla, sillä aitaan nojailu oli raskaampaa kuin heinäpaalin kantaminen, ja kuuntelukin tuottaisi kovasti ongelmia tukkeutuneille korvakäytäville, jotka hän omisti tulehtuneissa korvissaan jotka olivat täynnä lävistyksiä.
Sitten koitti päivä kun isäntä leijonamieli jäi pois navetasta, vaan lehmät piti lypsää itse, ja se oli kova homma. Ja siitäkös tämä piika alkoi itkemään ja juoksi kohti ladon seinää ja naula lävisti piian parhaan ystävän hevosenpää- neidon pään ja halkaisi sen kahtia. Piika tipahti muuten vain helvetinkoirien jyrsittäväksi pitkin kiertävää liukumäkeä.
Isännän tullessa takaisin töihin, rauha oli saapunut ja hän sai kiitoksen töistään joita hän oli koko ajan tehnyt, ja se huomataan, että hänen poissa ollessaan asiat eivät tapahdu yhtä laadukkaasti.