IRC-Galleria

Ja vielä vähemmän innostaa jos opiskelijatoimiston täti on tyly ja pitää sinua tyhmänä. Enköhän mie tajua mikä miun varasija on ja jos selvitän tajunneeni mikä päivä opiskelupaikat on pakko ottaa vastaan, niin en mie saa etukäteen kysellä oonko noussut sijallani. Ei kyllä nyt yhtään innosta

Mie huomasin että mie en enää välitä opiskelusta kun sitä joutuu jonottaa, siinä tulee vaan jotenkin luuseri olo kun joku muu on parempi kuin sinä ja antaa paikan sinulle. Tajusin juuri, että eihän miun yliopistoon pääsykään ole mitään, koska olin kuitenkin varasijalla. Tosin en oo vielä päässyt kun ne vamot ei osaa vastata. Pitäisi varmaan soittaa. Mutta elokuussahan se tiedetään. Mutta kampaaja into on laskenut huomattavasti kun nousin siihen 1. varasijalta. Ois luullut että mie oisin kelvannut ihan oikeeseen joukkoon

Mulla on enää kaks viikkoo lomaa, ja koko kesäloma meni siivoamisen miettimiseen, nyt sain sen tehtyy. Ongelmana on enää että riittääkö rahat etelänreissuun ja kampaajakouluun, kun ei ole ehtinyt tulla vielä yliopistolta mitään. Voisi olla palvelut auki. Mutta kattoo nyt kumpaan kouluun meen

Pyyhkikääpä joskus keittiön kaappien ovien alatasot

Taisin kohdata hirviön ensimmäistä kertaa. Olin Lieksassa ja äiti ajoi minut kohti lappia, jotta voisin hakea Juhiksen etelänreissulle. Matkalla kuitenkin eksyimme katsomaan elokuvia, menimme kauniiseen laaksoon, jossa oli vanha keskiaikainen linna, sisälle meno oli kuitenkin järjestetty erittäin vaikeaksi ja ulos pääsy huolestutti.

Linnan sisällä pystyimme katsomaan vanhoja disney piirrettyjä. Kaikki tuntui samalta kuin lapsena mennessä elokuvateatteriin, minua ahdisti, ei ollut varaa valita paikkoja. Istuuduin sikaria polttavan miehen viereen sohvalle, ja hän poistui. Lopulta elokuvan aikana näin, että ihmisiä oli muuttunut hulluksi. Minua pelotti. Eräs lapsuuden ystävänikin hylkäsi minut ja meni kotiinsa.

Minun seurassani oli vielä kaksi normaalia ihmistä, joiden kanssa lähdimme kävelemään alas linnan portaita. Ulkona oli laakso, jonka toisessa päässä oli tiilikellari, näimme auton joka oli jätetty linnan lähettyville. Päätimme kantaa tavaroita sinne. Yksi tyttö sytytti nuken suuhun tupakan ja sillä hetkellä hirviö kääntyi kohti meitä. Se söi kaikkia jotka elivät laaksossa. Minä menin muurin ja seinän väliin niin kuin edellisessa unessa, muistin nähneeni samaa unta, ja tiesin että varjon perusteella pystyisin vartioimaan, tuleeko öhkömönkiäinen aukon reunalle. Tällä kertaa se sanoi minun valinneen hyvin, sillä olin ollut siellä viimeksikin. Eikä se välttämättä söisi ihmisiä. En kuitenkaan luottanut siihen vaan jäin muurin ja seinän väliin odottamaan.

Laitoinpa tämän ylös että saan myöhemmin analysoida. Ainakin uskoisin että tämä kuvastaa tupakoimattomuutta, kuinka lapsellista se on, aiheuttaa ahdistusta, riippuvuutta ja kuinka itse tekee päätöksen. Tai sitten, mun aivot korjautuu tupakan tekemistä muutoksista ja yrittää järjestellä sen lapsuuteen ja kauhuun.

Minulla istuu kissa sylissä, tai no, pikemminkin röhnöttää. Pitäs päästä kattoo vaatteita että onko niistä punaviini lähtenyt ja pitäs hakee ravintoa. Varmaankin pitsaan päädytään.

Pääsimme kotiin oikein pitkän ajomatkan jälkeen, jonka promillemäärää emme muista. No ei nyt sentään. Mut oli kiva ajjaa pitkin lappia ja varoa poroja, ei tullut kylläkään yhtään poroa. Ja selvisimme kotiin. Miua haluttais kattoa absolutely fabulous. Se on niin hyvä.

Täällä on ihq

Jei, kolme gintoniccia ja johan maailma näyttää valosammalta. I can never say good bye

Kunpa olisin minäkin