IRC-Galleria

Katse sininen, meri kaihoisa,
valaan laulu kaukainen,
haaveeni ja aatteni, aamuaurinko,
pimeä ympärillä, erikoisuus,
sitä kaivataan,
näen vain todellisuutta,
en vääryyttä tuntea voi,
se elää minussa silti aina,
kynttilä ei voi tietä osoittaa,
matkustus pimeään aina vain jatkuu.

Elä siis yritä estää matkaani tätä,
nousta anna mun niin ylös kuin haluan,
se elää minussa,
ja tiedä mikä on totta,
se elää tuskassa ja sielussani

Mie näin yöllä jotain ihme unta että meidän koululla oli joku älytön seksikäs uusi liikunnan opettaja, sitten me istuttiin liikuntasalin lavalla vierekkäin ja se silitteli miun takatukkaa ja sano koko ajan miten kaunis olen, lopulta se ei ois päästänyt mua pois ja sitten mie suutuin ja vedin sen sormen paskaksi ja juoksin portaikkoon, sitten se tuli sinne ja me suudeltiin mutta siihen kaikki jäikin kun sanoin että seurustelen, sitten me koko loppu uni vaan pidettiin silmäpeliä. Aika hauskaa että unissakin olen rajoittunut nykyään siihen että himoitsen vain rakastani :D Mutta se on myös hyvä merkki, sillä arvostan suhteessa uskollisuutta.
Tänään pitäs leipoa täytepatonki sinne kirjotuksiin kun viimeksi oli niin tylsää istua siellä puoli tuntia tekemättä mitään, siihen laitan sitten herkkusieniä, tomaattipyrettä, juustoa ja mustapippuria. Juomaksi otan kokista jota laitan puolen litran pulloon ja juon tänään sitten tuon litran tuosta happanemasta. Mahtaa tulla aika mambosämpylä jos koko taikinan laitan kun käytin 50g hiivaa, että megabeibe leivos unelma siitä tulee :) Eipähän ainakaan ole tylsää odotellessa ulos pääsyy kun voi keskittyä sämpylään, tosin häiriinnyn siitä kun himoitsen sitä koko ajan, mutta katotaan, jos ekana söis ton patongin. Päättäsin jo että onko se patonki vai sämpylä

Mie sain nukuttuu kyllä ihan hyvin, siivosin illalla kotiin tultuani vähän ja tänään heräsin siihen kun Niina ja Miksu tuli ruokkimaan Chakraa, siinä sitten makasin alasti sängyssä peiton alla ja juttelin niille että terve terve, mitäs työ, kirjotukset huomenna, joo... :) Aika kiva jännite siinä oli, no ei se kyllä niin korkea ollut mutta varmaan älysivät että olin alasti kun pysyin peiton alla.
Tänään pitäs leipoa täytepatonki huomiseksi evääksi kirjotuksiin kun viime kerralla oli niin tylsää istuu puoli tuntii tekemättä mitään niin nyt vois syödä sitten sen ajan ja lähtee hymyillen pois. Kun jostain syystä tuo pakkoistuminen kestää justiinsa siihen ruokailun loppuun. Ensi viikolla pitää kyllä käydä joka päivä koululla syömässä kun siellä loppuu kohta syömisoikeus, tosin minulla sitä ei ole kun en kirjoittanut nimeäni siihen listaan, mutta kukapa sitä tietää jos ei sen listan kanssa perässä juokse.

Nettiriippuvuus- Muutto Sammonkadulle, päivitykset valmiina huomen illalla :)
Elikkä toisin sanoen kannan tavarani kotiin ja siivoan ja nukun siellä ja tulen huomenna tänne nukkumaan että pääsee kirjotuksiin nopeammin. Ja täälläkin pitää siivota miun jälkeni.

Kunpa sinulle ikuisen elämän antaa vois,
kuoleman kasvot takaasi ottaa pois,
suojaan luokseni kantaa, ikiajoiksi,
kanssasi viettää aikaa saisin rattoisasti.

kuinka sen sinulle osoittaisin, kuinka sen sinulle toteuttaisin,
rakkaani, sinua tarvitsen viereeni ainiaan,
en voisi tyytyä tästä pois päin,
sillä olet ainoa mitä tarvitsen, minun valoni ja toivoni,
ilman sinua en näe eteen päin pimeässä,
ilman sinua olen eksyksissä.

Rakas, tule luokseni,
tule takaisin vuokseni,
tule kaukaisten pilvien takaa,
ei mikään maailmassa väliimme pistä rajaa,
sinun kanssasi elää saan,
tästä eteen päin, ainiaan

Kokkasin tänään pitkästä aikaa, ihan täysaterian... Päätinpä vielä luottaa omaan arvostelukykyyn ja nakella ruokaan mitä sattuu ja ihan hyvää tuli, tosi täyttävää että riittää varmaan kolmeksi päiväksi niin ei tarttee nyt joka päivä miettiä että mitä söisi.
Makaronilaatikkoon heittelin soijaa, herkkusieniä, jauhelihaa, helevetisti mausteita... :)
Tosi namia tuli, sitten mie tein myös soijasta lettuja ja niistä tuli ihan hyviä, alussa ne mureni palasiksi mutta viidennestä lähtien niistä tuli normaaleja, alussa mulla aina letut hajoaa käsiin, sitten niistä vasta tulee kunnollisia kun annan niiden kunnolla palaa ja pannu on kunnolla kuumennut. Pitää yrittää koko päivä täyttää toiminnoilla kun mesessä tulee nyt vähemmän istuttuu.
Oikeestaan hyvä puoli on että minua nukuttaa nyt ja saatan nukkua yö aikaan niin voisin aamulla herätä normaalisti ja tasapainottaa unirytmiäni kun eteenpäin tästä tuntisin aina väsymystä tähän aikaan. Tosin tämäkin johtuu siitä että minulla on niin tylsää. Viittisköhän sitä näin ähkyssä mennä tekemään lumitöitä kun tänään sato niin paljon lunta. Kummiskin sato että saakeli siehän et lopeta Wiccailua kun siusta tulee niin hyvä ilman ylipappi että sinua ei päästetäkään niin helpolla ;)
Ennen vanhaan ois ollut niin hauska asua jossain kyläyhteisössä kun miut ois pakotettu shamaaniksi kun pentuuden aikana olen saanut niitä kutsuja siihen työhön, tai no, niitä merkkejä joita ennen pidettiin kutsuna työhön. En kyllä ainakaan vielä ole mitenkään spesiaali, pitäs päästä paastoomaan että vois mennä syvätranssiin, kun ei nuo laajentavatkaan aineet kiinnosta

No nyt sitten miun viimesin merkintä on kadonnut tuon galtsun ylläpidon muuton takia :) Ihan kiva juttu. No, se kuitenkin käsitteli sitä, kuinka osasin viime yönä ottaa kehuja vastaan ja ihan oikeasti piristyin niistä, joten taidan edetä kusipäästä taas hyväksi tyypiksi, kun en torju heti saamaani kehua

Olen harjoittanut tänään, heräilen koko ajan. Nyt näin unta että olin koululla ja aktiiviopiskelija yhä ja meillä oli joku juttu eteisessä, siellä soi LTIA2, ja mie olin ainut joka sen tunnisti, meillä oli joku skitso esitelmä jossa meidän aivoja pestiin, se oli englanniks ja suomeksi ja mie olin ainut joka oli sitä vastaan, se ämmä oli ihan psykoottinen, suuttu mulle koko ajan kun tartuin niihin kohtiin. Nyt mummi soitti että miun pitää ostaa sille maitoa ja pullaa joten mie meen.
Ja sitten mie näin ihme "enneunen" jonka mukaan Chakraa ei pitäisi leikkauttaa vaan antaa lisääntyä. Ja just sain tietää että Chakra on kuulemma syönyt 10 pussia kermaperse ruokaa yhessä päivässä! Repinyt ite ne auki ja syönyt, voi vittu että se tyttö on liian raaka, mie en kyllä tästä hermolomastakaan pääse läpi, pitää palata sitten kotiin ja kohdata se niin voi kontrolloida sen elämää. Se oli kuulemma hieman kasvanut, pitää käydä tänään kattoo kuhan eka käyn mummilla.

Mie mietin sitä millaseksi mie olen tullut. Mie koko ajan aliarvioin itseäni enkä puhu mitään myönteistä itsestäni, enkä ota myönteistä palautetta vastaan. Aika pelottavaa että positiivari minusta on kuollut näin pienessä ajassa, enkä enää viihdy itsessäni, kuitenkin 1,5 vuotta on suhteellisen lyhyt aika verrattuna koko elämääni.
Vihaan mieltäni ja kehoani, kehossa ei ole kuin yksi vika joka vainoaa itsetunnon pois ja alko viedä positiivisuutta ulos minusta. Mielessäni vihaan sitä että suutun helposti ja olen täynnä jotain ihme juttuja, napafobiaa ym. Vihaan sitä kuinka ajattelen itsestäni ja tylsistyn sitä kautta, muttei jaksa alkaa näyttelemäänkään että pidän itsestäni. Ainoat hyvät ajatukset mitä saan itsessäni aikaan on kauniit silmäni ja silmäripseni, rakkaudesta en osaa sanoa mitään sillä uskon tekeväni mieheni onnettomaksi mikäli olen tälläinen paskakasa vielä kun elämme yhdessä. Onneksi olen viime aikoina alkanut osaamaan ottaa osan positiivisesta palautteesta takaisin, joten toivoa on etten tee häntä onnettomaksi.
Mutta oikeasti kuuntelen liikaa negatiivista palautetta ja sen takia olen rajoittunut. Kuvittelen olevani sellainen joka tekee oikeasti sen mitä haluaa, niin moni muukin ajattelee kun olen ulkona kaapista jne, ne on olleet haasteita, muttei läpi pääsemättömiä esteitä. Eli en siis ole mitenkään spesiaali sen suhteen, otan aika paljon palautteesta kiinni, en tosin kaikkein läheisimmissä asioissa minulle.
Pitäs vaan oppia kasvamaan tiettyjen asioiden ohi ja oppia elämään, silleensä se onni saavutetaan, oikeestaan eilen kävellessä mie huomasin miten paljon liikennettä miun mielessä on ja aloin ajattelemaan sitä kuinka minun tulisi opetella elämään hetkessä ja ilman paineita, asiat kuitenkin tapahtuu, ja miten tapahtuu, ne tapahtuu.
Yksi juttu myös tuli mieleen siitä että on helppo ottaa valmiita roolimalleja, kuten Wicca. Minä ajattelen melko pitkälti kuten Wicca, mutta minua alkaa ahdistamaan se että kuulun gatekoriaan, periaatteessa mitään ryhmiä ei pitäisi olla, koska väkisin syntyy ajatusmalleja muista ryhmistä, eli oma mieli ei vapaudu. Olen siis Wicca, mutten ole Wicca koska ajattelen itseäni yksilönä joka suorittaa ja elää uskontoa, mutten uskontokuntalaisena.
Joten nytten ongelmana on määritelmä että olenko pakana joka elää luontoa kunnioittaen vai olenko Wicca? Kirkosta eroamista en kadu, joten alistususkoon kääntymistä minussa ei tarvitse pelätä :) Kuitenkin, kohta on kulunut ensimmäinen vuosi varsinaisesti Wiccana, joten harjoitteluaika menisi ohi ja olisi ensimmäisen initaation aika. Itse Wicca ei siis mietitytä vaan se että kuuluu ryhmään ja ryhmä antaa niitä ajatuksia, esim. mie halveksin kristinuskosia niiden asenteesta pakanoihin ennen ja nykyään, tämä ei kuulu Wiccaan vaan minun pitäisi hyväksyä asia kylmän viileästi. Olen myös rikkonut kolmen lakia kerran, mutta se oli oikeutettu tapahtuma ja tein sen oikeassa mittasuhteessa. Olen oppinut asioita joita pystyisin soveltamaan myös Wiccan ulkopuolella ja tällöin en kuuluisi yhteisöön ja säilyttäisin oman minäni

Juuri kohtasin sitten unessani yhden ihmisen joka hyökkäsi kimppuuni viime kesänä ja kuristi minua, tosin se joutu aika nopeesti maahan makaamaan, siis todellisuudessa :D Mutta kai se on alitajuntaan jäänyt kun sekin kusipää monta vuotta minua kidutti. Se oli oikeestaan jatko-osa yhelle unelle. Siinä se on niinku semmonen tummanharmaa kissa, älytön ruma ja aggressiivinen, vahva, sitten mie oon menossa kattoo Tomb raider-leffaa, jotain uutta, ja se hyökkää mun ja jonkun oudon seuralaiseni kimppuun, yleensä tosta on selvitty sen kissan pään naksauttamisella, nyt se sitten kuoltuaan muutti päivän yöksi kun menin mutsin kotiin kävellen, sillalta nousi vain sumua ja ei meinannut näkyä mitään ja sitten se kusipää tuli ihmismuodossa miun kimppuun ja sitten me tapeltiin pitkin Lieksaa ja vaikka miten oisin sen kylkiä murskannut tai potkinut päähän tai kuristanut, se ei kuollut.
Tuo johtuu siitä kuvasta, mie muistan kun aattelin siinä unessa sitä kuvaa että nyt se kirous tuli kun joudun kohtaamaan tän kusipään ja se aikoo tappaa miut, ahistavin oli se sola jossa vain minä en päässyt normaalisti kulkemaan kun se oli minulle vino ja jäinen ja muille normaali tie ja takaa tulee psykopaatti aseen kanssa.
Lopulta kuitenkin taisin saada sen tapettua ja hyvä niin, tai ei oikeestaan, meidän päälle oli tullut kansi joka hautasi meidät johonkin hiekkakenttään ja kusipää heräsi koko ajan henkiin kun napsautin sen pään poikki.