Yksin hän on kärsivä vaahdossa merten,
menetetyn rakkauden aalto vei hänet mukanaan,
tauti joka häneen iski, riisti hänen vapautensa.
Vaahto tietämätön miesparkaa kauemmas kuljettaa.
Laine hänen rakkaudestaan kertoo, sen valtaa puna,
menetetyn ajan tuoksu, elävä veri jonka hän menetti.
Isabel, olet jossakin.
Illan hiljaisuudessa ääni katoaa, on vain rauha ja me ennen
syntymää, rakkauden aalloilla kipua todistamme
ja tajuamme
meillä on vain toisemme