IRC-Galleria

Ja minulla alkaa taas tämä masennuskausi kun joudun olemaan ilman miestäni tässä kylässä. Mie olen tahtomattani tosi äkänen ja tekis mieli vaan vetäytyä yksin olemaan kun ei kiinnostaisi tavata ihmisiä, toisaalta yksin olo tuntuisi pahemmalta. Pitää mennä Niinan ja Miksun luo teelle jos siitä sitten piristysi.
Eilen yöllä luin miun ja mieheni vanhoja tekstareita ja tuli ihan outo olo, alko tuntuu että oon ollut älytön törkeä sitä kohtaan vaikken ole haukkunut sitä tms, mutta sen sijaan olen mustasukkanen, kun uskon että kaikki miehet tuijottelee sitä, mutta samalla myös luotan häneen, eniten kuin kehenkään muuhun ihmiseen, ja se on aika pelottavaa, periaatteessa, että antaa itsensä kokonaan murrettavaksi toiselle. Mutta ei minulla ole syytä pelätä, koska tiedän ettei ukkoni halua minua loukata. Mutta ne hetket, pikku hetket kun mieleni repsahtaa kauhuajatuksiin, alan vihaamaan itseäni.
Ajattelin että jos huomenna menis käymään koululla vielä viimesen kerran kun syöntilupa loppuu, kirjotusten tulosten perään en kysele, ootan sitä kutsukirjettä sitten lakkiaisiin, mua kiinnosta yhtään ne numerot kun tiedän että tulee huono todistus. Pääasia että pääsee nyt koulun läpi ja seuraavaan kouluun. Jossakin vaiheessa. Pitäs vielä se vapautus armeijasta käydä hoitelemassa jossain vaiheessa mutta lähempänä pois muuttoa täältä, koska sen kerran jälkeen mulla ei ole enää asiaa terveyskeskukseen tämän kylän tuntien.

Ekaa kertaa kirjotuksissa tunsin onnistuvani, jos tuosta ei tule vähintään C, niin on ihme, miehän tutkin kuin mikäkin hikipinko nuo monivalinta kohat ja ohitin monet temput. En oo ikinä tehnyt noin intensiivisesti koetta. Ja nyt sitten sain hienon aineenkin tehtyä, keskustelin sivistyneesti englanniksi siitä että pitäisikö armeijan olla pakollinen vai palkallinen, wuhuu. Selitin jotain hipeistä 70-luvulla ja pasifisteista nykypäivänä ja hullu isänmaallisista... Tasapainottamisesta ja palkka-armeijasta. Eiköhän tuolla muutama piste tule. Mutta olen ainakin nytten tyytyväinen, saa nähä mitä tuli. Olin taas eka joka poistu salista. Miten muut voi olla niin hitaita kirjottamaan? En miekään saa mitään hylättyjä tuloksia niin en mie voi olla huonokaan. Miten muut ovat niin hitaita? Ovatko ne paljon intensiivisempiä? Mie tutkin joka kohan ja jouduin silti oottamaan 35 min ulos pääsyä. Ehin syömäänkin. Mutta nyt nettiin. Siis ihan oikeesti nettiin. Tää päiväkirja ei tunnu netiltä vaan hauskalta työltä jota haluisin tehä. Kunpa saisin palkkaa. Mutta sitä odotellessa, näillä pitkillä ja täytenäisillä lauseilla, moikka

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme. :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan.

Ja soijaleikkeleitä. Jos menis tekemään ja söis. Tosin miulla on pitkä yövalvominen edessä niin voisi myös nukkua ja herätä joskus keskiyöllä tai aamuyöllä, tai en tiedä, pitää kattoo ajan mittaan. Kuhan selviän kirjotuksiin ja saan sieltä C:n

Ihanaa, lopultakin on kesä. Kesä kesä kesä. Kunhan tuo lumi sulas helvettiin. Mutta vähän jännä kun aamulla mietin että kohta on jo vappu ja sitten on jo kaikki lumet helevetissä. Eli enää kuukausi loska helvettiä ja sitten alkaa elämä. Mie rakastan kevättä. Etenkin vappua kun kaikki on oikeasti elossa ja kaikki paska on kadonnut. Pitää kyllä saada tuo auto liikkeelle loska kelien aikaan kun ei kiinnosta oikein sillon olla kävelyhullu kun lahkeet menee ihan loskaan ja sitten ne haisee pahalle ja kaikki kevään ilot tulee siitä. Ja autolla ajo on muutenkin kivaa ja miulla on jo ikävä sitä.

Viime yö olikin aika meininkiä. Mariskan keikan jälkeen aloin juomaan kossua ja jo muutamasta hörpystä aloin humaltua. Hihittelin aika pian kaikille jutuille. Lopulta kun lähestyttiin puolta väliä pulloa alko jo konttaamisvaihe ja kun menin vessaan niin ninni ja nene oli piilottanut miun pullon sillä välin etten sammusi jos joisin liikaa liian nopeasti.
Mie olin jo ihan ärtyneenä siinä sitten kun ne paljasti sen kun olin kontannut pitkin kämppää tyyliin: "että missä se on, en voi elää ilman sitä" ja sitten minua holhotaan. Mutta oikeastaan hyvä niin. Ei viiti kavereiden eessä yrjötä. Joten kiitokset ninnille ja nenelle huolen pidosta *hali*
Sitten baarissa oli erityisen hauskaa, siellä tanssin ja olin ihan että jee, vaikka kukaan ei tykkäisi tanssistani, ihan sama, ekaa kertaa olin ihan relax ja nautin vaan musasta enkä aatellut muita. Sehän se on se tarkotuskin. Ja mikä tärkeintä, tällä kertaa en vetänyt ketään turpaan. Olen tunnetty vauhdikkaista käsistäni. Mutta olen huomannut että olen muutenkin kehittynyt alku ajoista, olin ihan surkea ennen kun yritin päteä muille ja kopioida toisten askelia, nyt tuntu ainakin paremmalta kun veti ihan oman. Sarjan siis. Oli myös tosi ihanaa tanssia nenen kaa hitaita. En olekkaan tanssinut hitaita kuin mieheni kaa rovaniemellä kämpillä ja eilen nenen kaa, se tuntu ihan kivalta. Ja muutenkin oli ihan hauskaa kun on nyt viime ajat mennyt yksin kotona mököttäessä tai netissä istuessa. Nyt pääsi ulos ja sai tavata ihmisiä ihan ohi mennenkin. Ja sain juotua melkein koko kossu pullon yksin :)
Ja kaiken lisäksi, mie sain pillin siihen alkomittariin. Että sitten jos kytät pysäyttää miut niin voin mallikansalaisena ojentaa oman pillin ja samalla kattoa että epäileekö ne mua joksikin tyypiksi joka virittelee pillejä.
Kiitos vielä kerran ihanasta illasta nenelle ja ninnille ja kaikille ketä tapasin ja oli osatekijänä ihanaan iltaani

Olen kuullut kaksi, eikun kolme kertaa olevani hyvän näköinen/ hohtava. Tuo on erittäin maagista kuultavaa minulle ja vie minut ajattelemaan että missä maailmankaikkeudessa ollaan kun vastottain olin ruma ja oksettava hintti. Mutta kai noitakin ajattelijoita on vielä, ja hyvä niin. Vaikka tuo hohtava kommentti sai minut hymyilemään, en silti viihdy ajatuksessa että kaikki tuijottelisi kuinka kukoistava olisin, uh ah.
Tänään menen kuuntelemaan mariskaa nenen kaa ja sitten mie juon 0,7 suomiviina pullon ja lähen simppaan bilettää, väsyttää joten pitäs nukkua vähän. Autoni akku ei latautunut yhtään, joten vietin yön turhaan valvoen sitä ettei kukaan pölli laturia kun ei jaksanut tuosta carinasta alkaa kiskoa sitä akkua irti vaan pidin sen kiinni tolpassa sitten ja vahdin jatkuvasti, vähän, tai aika paljon siivosin samalla ja heitin omaisuutta menemään ettei oo niin paljon muuttokuormaa, yllätyin kuinka paljon sitä onkaan turhaa käyttämätöntä romua vaikka sitä kuinka säilyttää joka kaapin nurkalla. Mie luulin että miulla on älytön vähän kamaa mutta sitä on ihan helvetisti. Pitää vaan rohkeesti heittää niin selviin yhellä autolastillisella täältä pois muutolla. Jos Ouluunkin menee niin mieluummin menee pienellä lastilla.
Nyt voisin levähtää vähän tai juoda kahvia, nene noutaa miut kohta hakemaan mariskan lippua, moikka

Mie haen nyt töihin niin pääsee tästä tylsästä päiväelämästä eroon kun tuntuu ettei elämä täyty mistään muusta kuin netistä ja nukkumisesta. En tiedä miten eräät jaksaa tälläistä elämää. Mie ainakin haen nyt töihin niin saattasin päästä tästä pois. Sais sitten vähän rahaakin ja voisin hankkia uuden auton. Kun edelliseen olen vittuuntunut sen takii kun akku purkautu ja siinä on pahat taustat, mie en haluu ajaa autoo jossa on istunut ihminen jota ennen halveksin ihan helvetisti. Nyt en oikeestaan tunne mitään muuta kuin sääliä, mutta toivottavasti saa elämänsä järjestykseen.
Aurinko sais paistaa enemmän ja elämä rulettaa enemmän. Mie haluisin ajamaan pitkälle matkalle uudella autolla ja kuunnella musaa täysillä ja tuntea sitä vapautta. Samaa kun viime keväänä lähdin kohti Oulua Nissan Micrallani rätisevän ration ja lauluääneni kanssa kiljumaan hirville että pysykää metsässä oi pyhät metsän lehmät. :)
Elämäni on hauskaa kunhan saan töitä ja uuden auton ja ylioppilastutkinnon loppuun

Tuo biisi soi aina päässä kun alettiin laittaa tekstareita rakkaani kanssa... Tuntu niin omituiselta että löyty mukava tyyppi joka osaa ajatella asioita ja on ihan reilu, eikä mikään horo. Huomattavasti nousi tunnetila...
Sitten mie muistan aina sen yhen yön kun sain jonkun ihme krampin tulehus-särkylääkkeistä ja heräsin siihen ja makasin yksin sängyssä tuijottaen kattoon, ja yhtäkkiä hän soittaa minulle ja sain jutella hänen kanssaan jolloin tuskani lievittyi, oikeestaan en ees muistanut sitä vaikka melkein koko alavartalo tuntu olevan tulessa ja halvaantunut :D
En tiedä, ei tuo biisi mikään suuri hitti ole, mutta se tuo nuo alkuajat mieleen ennen kuin ees tavattiin, tulee ilonen olo aina tuosta. Ja täytyy myöntää että tuo on kyllä laulutaitosin kaikista Buffy-näyttelijöistä vaikka se onkin ala-arvostetuimpii sen takii kun tuli siihen mukaan niin myöhään ja kuoli kutos seasonissa, ikävä kyllä

I lived my life in shadow
Never the sun on my face
It didn't seem so sad, though
I figured that was my place
Now IÂ’m bathed in light
Something just isn't right

IÂ’m under your spell
How else could it be
Anyone would notice me?
It's magic, I can tell
How you set me free
Brought me out so easily

I saw a world enchanted
Spirits and charms in the air
I always took for granted
I was the only one there
But your power shone
Brighter than any IÂ’ve known

IÂ’m under your spell
Nothing I can do
You just took my soul with you
You worked your charm so well
Finally, I knew
Everything I dreamed was true

You made me believe

The moon to the tide
I can feel you inside

IÂ’m under your spell
Surging like the sea
Wanting you so helplessly
I break with every swell
Lost in ecstasy
Spread beneath my willow tree

You make me com-plete
You make me com-plete
You make me com-plete
You make me—