IRC-Galleria

Hain sitten kiviasentajaksi. Ja silloin 15-vuotiaana lupasin itselleni että kouluttaudun kunnolla ettei tarvitsisi palata tähän. Ja lukioko on hyvä koulutus? Juuri lukio minut tähän ajoi, olen ammatiton, persaukeinen, rahaa tarvitseva ja himoitseva, kohta 20 vuotias mies... Jos olisin mennyt amikseen tai suorittanut kaksoistutkinnon, voisin saada töitä täältä lieksastakin, eikä miun tartteis mennä etelään ja hylätä läheisiäni tai katella tyhmiä työpaikka ilmoituksia joissa siun pitää olla kaunis tai omata alkurahaa työllesi. Mutta mie haluan pois, mie en kestä maata täällä vain päivästä toiseen ja olla tyhjän panttina kun kaikki on sairaana tai niillä on kiire. Mie haluun elämän. Kiviasentajana mie en ehtis ees miettiä mitään kun kidutan itteäni fyysisesti 13 tuntia päivässä ja nukahan heti kun pääsen kotiin. Mistäköhän miulle muuten on tämä spontaanius yhtäkkiä tullut? Olen halveksinut näin kevytmielisiä ihmisiä ja nyt mie suunnittelen jättäväni kaikki ihmiset ilman mitään sanoja syksyyn asti. En kuitenkaan usko pääseväni töihin, mutta päätin nyt olla radikaali. Katsotaan jos löytyisi lisää töitä

Olen kaikki kukkiva ja kaunis, olen hedelmä, fruktoosi ja fruktaasi, kaikkien moolien äiti ja tämän päivän käämi. Ja mikä tämän päivän opetus on? Lapset, lapset. Elämä on, muttei ole. Mitä te tiedätte. Opettakaa itse minua.

Ja tuosta pystyy näkemään kuinka viisas olen jos annan ajatukseni virrata aivan vapaasti enkä mieti mitään mitä minä sanon, pääsisin aika helposti näyttelemään hullua, paitsi ettei minun tarvitsisi näytellä, vaan olla oma itseni. Minulla on tylsää ja pääni räjähtää, aurinko menee pilveen ja tuntuu ettei ole mitään tärkeää tekemistä. Läähätän elloksen sivustoilla kuinka haluan tuon ja tuon verhon ja niin edelleen ja miulla on kauhea buumi muuttaa ja saada uusi sisustus ja tukka ja vaatteet ja kaikki :D Koskee päähän ja väsyttää, nukun ehkä liikaa. Pitäs saada töitä mutten vaikuta kelpaavan mihinkään järkevään, täytyy näköjään ottaa vastaan "salaisen agentintyö" jossa varmaan tuntipalkka on jotain pari euroa per keikka, kun sitäkään ei voi kunnolla ilmaista paljonko se palkkaus on, mutta ainakin jotain saisi kun kyttäisi vaan miten kaupat palvelee minua ja tekisi raportteja. Pitää kattoa jos saisin viisaampia järkevämpiä töitä. Minä menen etsimään

Tahtoisin koskettaa alastonta vartaloasi vielä kerran,
minun täytyy lähteä, luotasi poistua täytyy sen verran,
en sitä kuitenkaan tahtoisi, mutta minulla on kutsuni,
rakas, sinun vartalosi ja nuoruutesi, olet minun hutsuni.
Kuule kaipuuni, sydämeni syke, olen sinun omasi,
lutkasi joulukuinen ja ikuinen, kaunis ja armaasi,
riimittelevä horo, housuissani piereskelevä poro.
Rakas, tulet hornyksi if I speak in english,
but en puhu sitä vaan puhun på svenska eftersom jag
är en gay-kille, men dut vet, jag behöver inte Ville.
Se mitä tarvitsen on sinä, vapautat sieluni runoilemaan,
tätä kaunista sikermää sinulle omistettuna kuroilemaan,
rakas, tämä on kohtalo, on päivällä uusi kuontalo,
ja se mitä tahdomme, on totta, koska olemme suuri, iso potta

*pusu*

Mie haluisin ostaa sitä yhtä teetä mitä haistelin Rovaniemellä. Ois tosi ihanaa juoda sitä. Pitääkin käydä kaupassa kattoo jos sitä oisi tarjolla. Tosi namia.
Lisäksi ihmettelen että mitä hyötyä on syödä valmis ruokia kun olen tänään syönyt kaksi valmislasagnea eikä ne täytä mahaa yhtään vaikka nestettä oon juonut lisäksi litran yhteensä. Ihan omituisia vätyksiä, voisivat ees vähän täyttää. Ja opiskelija maha, vaatii aika vähän täytettä, mut ei tunnu missään. Ja miulla on koko ajan nälkä vaikka söisinkin suuren ja täyttävän aterian, mikähän piiloläski miusta on tulossa?

Suuria tunteita, pieniä valheita, sitäkö elämä on?
Läskejä ja vuoria? Suuria kohtauksia? Sitäkö päiväsi on?
Jos näin on, niin ei ole, sinun täytyy ottaa askel viimeinen,
ja lopullinen, niin kermainen,
pilvi pieni, hattara suuri,
minä olen sinun kuuri,
elämässä on aina piilossa tuuri

Tekis mieli kullan munaa suuhun :)

Ja minulla alkaa taas tämä masennuskausi kun joudun olemaan ilman miestäni tässä kylässä. Mie olen tahtomattani tosi äkänen ja tekis mieli vaan vetäytyä yksin olemaan kun ei kiinnostaisi tavata ihmisiä, toisaalta yksin olo tuntuisi pahemmalta. Pitää mennä Niinan ja Miksun luo teelle jos siitä sitten piristysi.
Eilen yöllä luin miun ja mieheni vanhoja tekstareita ja tuli ihan outo olo, alko tuntuu että oon ollut älytön törkeä sitä kohtaan vaikken ole haukkunut sitä tms, mutta sen sijaan olen mustasukkanen, kun uskon että kaikki miehet tuijottelee sitä, mutta samalla myös luotan häneen, eniten kuin kehenkään muuhun ihmiseen, ja se on aika pelottavaa, periaatteessa, että antaa itsensä kokonaan murrettavaksi toiselle. Mutta ei minulla ole syytä pelätä, koska tiedän ettei ukkoni halua minua loukata. Mutta ne hetket, pikku hetket kun mieleni repsahtaa kauhuajatuksiin, alan vihaamaan itseäni.
Ajattelin että jos huomenna menis käymään koululla vielä viimesen kerran kun syöntilupa loppuu, kirjotusten tulosten perään en kysele, ootan sitä kutsukirjettä sitten lakkiaisiin, mua kiinnosta yhtään ne numerot kun tiedän että tulee huono todistus. Pääasia että pääsee nyt koulun läpi ja seuraavaan kouluun. Jossakin vaiheessa. Pitäs vielä se vapautus armeijasta käydä hoitelemassa jossain vaiheessa mutta lähempänä pois muuttoa täältä, koska sen kerran jälkeen mulla ei ole enää asiaa terveyskeskukseen tämän kylän tuntien.

Ekaa kertaa kirjotuksissa tunsin onnistuvani, jos tuosta ei tule vähintään C, niin on ihme, miehän tutkin kuin mikäkin hikipinko nuo monivalinta kohat ja ohitin monet temput. En oo ikinä tehnyt noin intensiivisesti koetta. Ja nyt sitten sain hienon aineenkin tehtyä, keskustelin sivistyneesti englanniksi siitä että pitäisikö armeijan olla pakollinen vai palkallinen, wuhuu. Selitin jotain hipeistä 70-luvulla ja pasifisteista nykypäivänä ja hullu isänmaallisista... Tasapainottamisesta ja palkka-armeijasta. Eiköhän tuolla muutama piste tule. Mutta olen ainakin nytten tyytyväinen, saa nähä mitä tuli. Olin taas eka joka poistu salista. Miten muut voi olla niin hitaita kirjottamaan? En miekään saa mitään hylättyjä tuloksia niin en mie voi olla huonokaan. Miten muut ovat niin hitaita? Ovatko ne paljon intensiivisempiä? Mie tutkin joka kohan ja jouduin silti oottamaan 35 min ulos pääsyä. Ehin syömäänkin. Mutta nyt nettiin. Siis ihan oikeesti nettiin. Tää päiväkirja ei tunnu netiltä vaan hauskalta työltä jota haluisin tehä. Kunpa saisin palkkaa. Mutta sitä odotellessa, näillä pitkillä ja täytenäisillä lauseilla, moikka

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme. :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan.

Ja soijaleikkeleitä. Jos menis tekemään ja söis. Tosin miulla on pitkä yövalvominen edessä niin voisi myös nukkua ja herätä joskus keskiyöllä tai aamuyöllä, tai en tiedä, pitää kattoo ajan mittaan. Kuhan selviän kirjotuksiin ja saan sieltä C:n

Ihanaa, lopultakin on kesä. Kesä kesä kesä. Kunhan tuo lumi sulas helvettiin. Mutta vähän jännä kun aamulla mietin että kohta on jo vappu ja sitten on jo kaikki lumet helevetissä. Eli enää kuukausi loska helvettiä ja sitten alkaa elämä. Mie rakastan kevättä. Etenkin vappua kun kaikki on oikeasti elossa ja kaikki paska on kadonnut. Pitää kyllä saada tuo auto liikkeelle loska kelien aikaan kun ei kiinnosta oikein sillon olla kävelyhullu kun lahkeet menee ihan loskaan ja sitten ne haisee pahalle ja kaikki kevään ilot tulee siitä. Ja autolla ajo on muutenkin kivaa ja miulla on jo ikävä sitä.

Viime yö olikin aika meininkiä. Mariskan keikan jälkeen aloin juomaan kossua ja jo muutamasta hörpystä aloin humaltua. Hihittelin aika pian kaikille jutuille. Lopulta kun lähestyttiin puolta väliä pulloa alko jo konttaamisvaihe ja kun menin vessaan niin ninni ja nene oli piilottanut miun pullon sillä välin etten sammusi jos joisin liikaa liian nopeasti.
Mie olin jo ihan ärtyneenä siinä sitten kun ne paljasti sen kun olin kontannut pitkin kämppää tyyliin: "että missä se on, en voi elää ilman sitä" ja sitten minua holhotaan. Mutta oikeastaan hyvä niin. Ei viiti kavereiden eessä yrjötä. Joten kiitokset ninnille ja nenelle huolen pidosta *hali*
Sitten baarissa oli erityisen hauskaa, siellä tanssin ja olin ihan että jee, vaikka kukaan ei tykkäisi tanssistani, ihan sama, ekaa kertaa olin ihan relax ja nautin vaan musasta enkä aatellut muita. Sehän se on se tarkotuskin. Ja mikä tärkeintä, tällä kertaa en vetänyt ketään turpaan. Olen tunnetty vauhdikkaista käsistäni. Mutta olen huomannut että olen muutenkin kehittynyt alku ajoista, olin ihan surkea ennen kun yritin päteä muille ja kopioida toisten askelia, nyt tuntu ainakin paremmalta kun veti ihan oman. Sarjan siis. Oli myös tosi ihanaa tanssia nenen kaa hitaita. En olekkaan tanssinut hitaita kuin mieheni kaa rovaniemellä kämpillä ja eilen nenen kaa, se tuntu ihan kivalta. Ja muutenkin oli ihan hauskaa kun on nyt viime ajat mennyt yksin kotona mököttäessä tai netissä istuessa. Nyt pääsi ulos ja sai tavata ihmisiä ihan ohi mennenkin. Ja sain juotua melkein koko kossu pullon yksin :)
Ja kaiken lisäksi, mie sain pillin siihen alkomittariin. Että sitten jos kytät pysäyttää miut niin voin mallikansalaisena ojentaa oman pillin ja samalla kattoa että epäileekö ne mua joksikin tyypiksi joka virittelee pillejä.
Kiitos vielä kerran ihanasta illasta nenelle ja ninnille ja kaikille ketä tapasin ja oli osatekijänä ihanaan iltaani