Tarina kahdesta ihmisestä,
Tytöstä ja pojasta.
He kerran tapasivat sattumalta,
Nyt heidät löydät kulkemasta samalta tieltä.
Ei oo aina ollu helppoo se on nähty.
Tien alus kevyemmäks sen kuvitteli.
Pikku hiljaa tajus totuus on eri ku kuvitelma.
Tyttö monesti mietti mitä tehdä,
Päätti kuiteki jatkaa,
Vaieta kaikesta hiljaa.
Niin he ovat tietänsä jatkaneet.
Pelot tytön sisällä kasvaneet.
Ei tyttö pelkää rakastaa,
Hän pelkää menettää,
Sen liian monesti on joutunut jo kokemaan.
Poika lupaa rakastaa,
Pitää kiinni kädestä.
Tyttö tahtoo uskoo.
Yhdessä viel matkaa jatkaa,
Mut joka hetki hän enemmän vaa pelkää.
Entä jos poika löytääkin toisen,
Niin tyttö taas jäis yksin,
Taas täytyis kaikki alusta alottaa,
Kasata jokainen pala uudelleen.
Eikä tyttö oikein tiedä,
Onko hänestä enää siihen.
Hän tahtois vaan tästä kiinni pitää,
Mut ku pelko alkaa näkyy kasvoista,
Jotain on tehtävä, mut mitä?
Tyttö itkee itsensä illalla uneen miettien,
Kuinka kauan hän pojalle riittää,
Kuinka kauan hän vielä saa elää unelmaa?
Mut niinku sadutki, kaikki loppuu aikanaan...
Ps. toivottavasti ne kaks tajus nyt mikä idea täl oli...
ja toivon et ne tunnisti ittensä tästä koska nimii en viitti kirjottaa...
Toine niist ainaki tajus, toisesta en tiä...
Siinä osa tarinasta, te teitte alun, suunittelitte tapahtumat
ja te myös päätätte miten ja koska tää tarina loppuu....
