IRC-Galleria

Jäi varhaiseläkkeelle järki aikoinaan.
Kai sitä jossain tarpeettomana kuopataan.
Kaikkee liian äkkiä. Kaikkee liian paljon.
Silmät kiinni seinän läpi vaan.
Eihän mikään tie kenkään tunnukkaan.
Ei tarpeeksi ennen kun yliannostaa.
Ei hetkeekään voi odottaa.
Pakko saada maistaa.
Maistaa ja kielensä polttaa.

kertosäe:
Mä olen kuningas hullujen.
Ikuisesti etsien.
Jotain minkä ei tahdo edes löytyvän.
Hullujen kuningas.
Avohoitopotilas.
Oman pienen pyöreen huoneen valtias.

Aina juosten, ei kävellä koskaan voi.
Pitää tunkea päänsä sinne, missä lujiten soi.
Matkaa jatkaa juuri kun pystyis jäämään.
Kun sais ees pienen tauon tähän jyrinään.

kertosäe


Jäi varhaiseläkkeelle järki aikoinaan.
Kai sitä jossain tarpeettomana kuopataan.
Kaikkee liian äkkiä. Kaikkee liian paljon.
Silmät kiinni seinän läpi vaan.

kertosäe

Jään etsimään. Jään etsimään. Jään etsimään.

Jään etsimään. Jään etsimään.

hei anna mun jäädä tähän yksin istumaan
tee ihan mitä vaan mee vaikka kotiis paapimaan
mä tarviin tän hetken tarviin tän hiljaisuuden
haluan palan rauhaa kuun siltaa katsellen

älä pelkää emmä tähän sammu

kyllä ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan

no liikaa meteliä mahtui viikkoihin edellisiin
nyt korvat piippaa mieli vajoo ajatuksiin sekaviin
tahdon tämän hetken ittelleni omistaa
taas huomenna oon vahvempi
mä voin taas kohdata maailmaa

hei älä pelkää emmä tähän sammu

kyllä ennen auringon nousua yöhän katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan

ja kun päivä valkenee mä voin taas palata entiseen
ja kun päivä valkenee sama rääväsuu taas virnuilee

ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
suunnistan

Tummat vanhan miehen silmät tuijottaa.
Jylhää metsämaisemaa, pellonreunaan sade rummuttaa.
Uutta luoden kasvattaa, lyhyin askelin kotiin köpöttää.
Vanha veteraani tää, elon ilta pian hämäräksi vaihtuu.
Nyt jo tunnen ikävää.(mutta)

kertosäe:
Suomi on tänään sun.
Kyrönjoki sulle laulun saman toistaa.
Muistojas ei kukaan viedä voi.
Suomi on tänään suuun, wooo, wooo, aina sun.

On komppaniastaan jäljellä enää kaksi.
Kaverit viereltään kadoten,
käy rivit harvat vielä harvemmaksi.
Mutta tiedät totuuden.

kertosäe

Kirkon kellot laulaa taivaankantta värjään.
Mä tunnen odottavan sen, kun jälkipolvet
kantaa, maan poveen saattaa.
Veteraanin viimeisen.

kertosäe

Kylmä ja kuollut kaupunki, kello on neljä ja maanantai.
Tuhansia kasvoja ihmisten, synkkien ja kiireisten.
Kaikki ne juoksee jonnekin, ja kauhea kiire tietenkin!
Ne ei kai tiedä ittekään mikä on määränpää..

Vastaantulijan pysäytän, näen yhden tyhjän elämän,
hän kuulee muttei kuuntele, katsoo muttei mitään näe.

Hei juokse autojen alle vaan, ei ne sua huomaa kuitenkaan!
Kun mikään muu ei kiinnosta, oma napa on maailma.

Neljän ruuhkaan kadotan, kasvot vastaantulijan.
Hetkessä ne unohdan, tuskin nähdään uudestaan!

Mä tiedän tänne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!
Mä tiedän yhden määränpään, ei kiirettä minnekään!

Mä tiedän tänne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!
Mä löysin uuden määränpään, ei kiirettä minnekään!

Sama persereikä taas kimittää,
rahoja muilta pimittää.
Kimittäjä perkele ykkönen,
blinstuubi Kemppainen.

Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!

Pumppuhaulikolla töitä ois,
voi kuka taikois Kemppaisen pois.
Silloin Vaasasta kauniit fanfaarit sois
ja kaikki viikonloput sen kunniaksi ois!

Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!

Kuu kulkee yksin yössä minä yksin heräsin
tyhjää alta lakanoiden syliin keräsin
en sua löydä niistä oot jo haihtunut
ikävään pop-iskelmään sä olet vaihtunut
6.30 oot viikon ollu pois
on täällä tyhjää niin kuin muakaan ei ois
jotenkin tää juttu nyt vain kääntyy väärinpäin
eihän meille pitänyt koskaan käydä näin, näin yksin jäin

Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Aika kerää sirpaleet on kyyneleet limaa
palat liittää yhteen ehjäksi ei kuitenkan
jos aikaa riittää se saattaa parantaa
vaan kuluu liian hitaasti se joka odottaa, saa odottaa

Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
tajuan sen viimeinkin
sä et tule takaisin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Tiedän miltä tuntuu elämä kun opettaa
se heittää kuraa pulpettiin ja hyvää tarkoittaa
on sydämensä kanssa turhaa olla miestä
on vaikee suuntaa kääntää jos on jalat irti tiestä

Kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Kasvot ovat valkoiset ja silmät punaiset,
huulet ovat siniset ja hampaat keltaiset.
Silmien alla on mustaa ja housuissa ruskeaa,
vaan kokonaiskuva se harmaa on.

Kapteeni kalvakka peilistä mua tuijottaa,
jäänkylmää hikeä ohimoiltaan pursuaa,
ja seinät kaatuu päälle, mä niiden alle jään.
Yksin tänne neljän sienän sisään.

kertosäe:
Jääkaapissa valo vaan
homeinen juusto seuranaan.
Ne moikkaa mua, terve vaan, kiva kun pääsit katsomaan.
Mä pelkään, että mä kuolen tai etten kuolekkaan.
En unta saa, en nukkua uskaltaisikaan.
Mun päässäni hakkaa tango, delirium.
Jääkaapissä kylmä kalkkuna kylmä kalkkuna kylmä kalkkuna.

Liskojen on tää yö.
Se miestä syö. Se miestä syö.
Ne elävältä nakertaa näin pientä juhliaa.
Ja seinät kaatuu päälle, mä niiden alle jään.
Yksin tänne neljän seinän sisään.

kertosäe

Mä pelkään, että mä kuolen tai etten kuolekkaan.
En unta saa, en nukkua uskaltaisikaan.
Mun päässä hakkaa tango, delirium.
Jääkaapissä kylmä kalkkuna kylmä kalkkuna kylmä kalkkuna...

Multa meni melkein löysät housuun,
kun se MD lähti nousuun.
Korvat lukossa matkaan kohti gyntterilandiaa.
Tuhansia kapakoita,
helevetin hyviä makkaroita,
mutta tiedän tasantarkkaan mikä mua odottaa.

Siispä aavistuksen verran kauhuissani
mä katton keikkalistaa.
Meinataanko me tosiaan
koko rysän läpi jaksaa?
Me mennään Saksaan,
me mennään Saksaan koheltaan!
Me mennään Saksaan,
me mennään Saksaan soheltaan!
Me mennään Saksaan,
me mennään Saksaan mokaamaan!
Me mennään Saksaan,
suomeksi väärin soittamaan!

Sitä suomipoika suu auki vahtaa,
kun kahellakympillä tequilapulloa
kioskilta kaupataan.
Perse puuduksissa pakettiautossa istutaan,
me se pullo mukaan ostetaan,
vähän ahteripuolta turruttaan.

Mutta aavistuksen verran kauhuissani
mä katton keikkalistaa.
Meinataanko me tosiaan koko rysän läpi jaksaa?
Me mennään Saksaan,
me mennään Saksaan koheltaan!
Me mennään Saksaan,
me mennään Saksaan soheltaan!
Me mennään Saksaan,
me mennään Saksaan mokaamaan!
Me mennään Saksaan,
suomeksi väärin soittamaan!

Me mennään Saksaan,
me mennään Saksaan koheltaan!
Me mennään Saksaan,
me mennään Saksaan soheltaan!
Me mennään Saksaan,
me mennään Saksaan mokaamaan!
Me mennään Saksaan,
suomeksi väärin soittamaan!

niin kaukana omasta maasta,
Vanha ystävä mitä etsitkään.
Tää umpeen kasvanut polku ei sua kaipaa,
Ikihongat uhkaavina tuijjottaa.
Myrskyt ne teki tehtävänsä,
Ajat sitten sä varmaan huomaat sen.
Ei hirttä hirren päälle voinut jättää,
Sota jonka luonto kesti kärsien.

kertosäe:
Wooo-ooo-oo... woo-oo-oo...
Silti hymyillen kävelet halki näiden metsien,
Jotain tiedät mitä minä en.
Kuvat joita muistoissasi kannat hellien,
Ne peittää sulta karun totuuden.

Ei tää taivas ookkaan sulle vieras,
Turhaan puolestasi pelkäsin.
Viimeisen kerran katsot taakses,
Silmät loistaen kasvoin iloisin.

kertosäe

Ystäväni meni kiven kantoon,
Katosi ilmaan mukaan puhurin.
Ainakin tiesi mitä tahtoi,
Minä mietin mitä itse tekisin.

kertosäe

Muna kädessä seisoo, kanafarmin tunkiolla,
siipiveikko Anssi Kukkonen.
Liikevaihto pieni, munamies kuin pesusieni,
ei viihdy kana surullinen.
Akka sanoi mä lähden, sun viinan juontis tähden.
Nyt juna kauas tuota kanaa kuljettaa.

Jäi vain synkkä kanala, tuo siipikarjan manala.
Helvetin esikartanossa naaraskukkoja lahdataan.
Taidan ottaa puhelun, Anja Eerikäisellä ja Karpolle Hannulle,
olis jälleen asiaa.
Konkurssi uhkaa, munista tulee tuhkaa, sitä päällensä mies ripottaa.

Siipiveikkomiehen, bisnes jäi puolitiehen.
Nyt anssia viedään vankilaan.
Kumpi olikaan ensin? Muna vaiko kana lensin.
Saa vastauksen kun suihkussa kumartaa.

Ja jäi vain synkkä kanala, tuo siipikarjan manala.
Helvetin esikartanossa naaraskukkoja lahdataan.
Taidan ottaa puhelun, Anja Eerikäisellä ja Karpolle Hannulle,
olis jälleen asiaa.
Konkurssi uhkaa, munista tulee tuhkaa, sitä päällensä mies ripottaa.

Konkurssi uhkaa, munista tulee tuhkaa, sitä päällensä mies ripottaa.

muna, kana.