IRC-Galleria

Sairasta tv-viihdettä Jimiltä:

Mies menee Marokkoon suorittamaan 'outoja' tehtäviä, jos hän epäonnistuu hänen on syötävä elävä lisko.

Tähän mennessä nähty hampaan poistaminen toiselta ihmiseltä, kamelin parittaminen, meloniin paneminen, pöydällä surffaaminen Saharassa... yms.

Ja jos hän ei suostu syömään liskoa, hänen on annettava kamelin raiskata hänet.

Noh, hän epäonnistui kamelin parittamisessa, mutta häntä kävi sääliksi sitä liskoa ja päästi sen menemään. Ja arvatkaapa mitä hän joutui siis tekemään... Aivan!

Ottakaas pojat oppia! Nyt on naisten päivä!
http://www.youtube.com/watch?v=9-RSYJtW9Pg&feature=related

Ja haastan nämä henkilöt, koska haluan kuulla sen heiltä omin sanoin henk.koht. (ja nää henkilöt ei sitä tee jos en käskis! xDD)
1.Lindapina(Linda/Hatsumomo/-homo)
2.Inkku(Inez/Mokuso)
3.Elffeni(Danie/ent.Elfen^^Liedl)
4.Tommi<33(You-know-who)
5.Emchel(vaimo/Polly*kraak)
6.Noora(rakastaja<3333*pus!!!)
7.Millaneiti(Sulo-chan)
8.Essi(nalle/äitihahmo/huoltaja/tuleva miss.Päästän sinut hengiltä!)
9.Pauliina(Siis Pauli ja sen CS ja SmackDown!!)
10.Okku(otakun/ex-gaypartneri)


ÄLKÄÄ hei ottako tosissanne jälkikommentteja! Mut pliis vastatkaa NÄIHIN:
1. Ensimmäinen sana, joka minusta tulee mieleen.
2. Väri, joka minua muistuttaa.
3. Kappale, joka muistuttaa minusta.
4. Millainen ruoka olisin?
5. Millainen ihmistyyppi minulle sopii parhaiten?
6. Mikä minussa on parasta?
7. Mikä minussa tekee Sinut hulluksi?
8. Jos eläisin vuoden autiolla saarella, miten luulet, että selviytyisin?
9. Mitkä kuvittelet olevan viimeiset sanani?
10. Uskaltaisitko Sinä antaa minun kertoa mielipiteeni Sinusta?

Kutsu mut meseen!

Jokainen Irc-gallerian käyttäjä luo kekimäärin 2,0990226718148024409944980356169 yhteisöä.
Jokaisella Irc-gallerian käyttäjällä on keskimäärin 14,977480430176646466013422932323 kuvaa.

Itse jos joskus olen luonut yhteisön, en enää muista sitä.
Itselläni on tällä hetkellä 49 kuvaa.

Kiitos, yhteishaun hakemuksesi on vastaanotettu.


Hakemuksen numero: *****
Päiväys: 03.03.2008 10:47:12

1. Hakutoive
Omnian ammattiopisto, Leppävaara
Vaatetusala, pk (tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma)

2. Hakutoive
Helsingin tekn. alan opp. Muotoilijank.
Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto, pk

3. Hakutoive
Helsingin tekn. alan opp. Vallila
Verhoilu- ja sisustusalan perustutkinto, pk

4. Hakutoive
Vantaan ammattiopisto Varia, Tennistie
Tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma, pk

5. Hakutoive
Vantaan ammattiopisto Varia, Tennistie
Hotelli- ja ravintola-alan perustutkinto, pk

YHTEISHAKU on käynnissä!

Ja mä oon jo hakenut. Oh mi goosh! Tahdon sinne!! Aaarghh! Millo ne tulokset tulee? Huomenna? xDDD Apua mä sekoon! Haen tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintoa, audiovisuaaliseen, verhoilu- ja sisustusarkkitehdin tutkintoa ja hotelli- ja ravitsemus alalle.

http://www.youtube.com/watch?v=n03jEfV2ukU

Olin unohtanut miten paljon nauroin tälle ekalla kerralla... sit katsoin sen kymmenen kertaa putkeen!

Se vitun Lumikinlutka ja sen seittämän pikkuheppiä.

Olipa kerran kauan kauan sitten kaunis kuningatar, joka halusi kovasti
lasta, jotta se kansan harrastama jatkuva mahoksi lehmäksi huutaminen
viimeinen loppuisi. No sattuipa sitten hänen ommellessaan singerillä
että hänen tamponinnarunsa jäi tikkien lomaan jumiin, ja koko hoito
irtosi ja verta tuli niin perkeleesti ja roiskui pitkin seiniä. Seinien
vierellä seisoi tosimustia neekereitä kunniavartiossa. Takahuoneessa
niiskutti kuningas kokaiinipöllyissään, ja kaikki tämä sai
kuningattaren lausahtamaan:
- Oi saisinpa tyttären, jonka iho olisi valkea kuin lumi, hiukset
mustat kuin neekerin kulli ja pimppa punainen kuin tuo veri tuossa? tai
mitäs se minulle kuuluu? mutta ainakin se olisi hyvässä sen takia
punainen että se on jatkuvassa käytössä ja tyttärelläni hauskaa? Ei tuo
vanha kuningas enää minua jaksa pökkiä kuin kerran kesässä ja sekös
vituttaa!

Mutta sattuipa niin että se "kerran kesässä" koittikin heti huomenna
ja kuningatar tuli samantien pökityksi paksuksi. Seuraavana keväänä hän
sitten halkesi ja poiki potran tenavan, juuri kaipaamansa näköisen
tyttären. Paitsi sen pimpan osalta, koska sehän jäi tulevaisuuden
täytettäväksi. Onnessaan kuningatar raiskaili neekerivartijoita niin
runsain mitoin että hänen pumppunsa petti ja prakasi kesken aktin.
Tyttärestä, jolle oli paiskattu nimi Lumikki, tuli äiditön puoliorpo.

Kuningatar ei halunnut pidemmänpäälle kuulla mitään homovihjauksia, ja
otti uuden eukon. Tämä oli kovin kaunis, ja jos mahdollista niin
edellistäkin kiimaisempi. Pian kuningas koki aiemman puolisonsa
kohtalon, ja uusi kuningatar alkoi hallita maata rautaisin ottein.
Lumikkia hän piti tynnyrissä kasvamassa, miettien sopivaa päivää
jolloin hankkiutuisi valtakunnan oikeasta hallitsijasta eroon.

Vuodet kuluivat. Lumikki varttui ja tuli hekumalliseen 17 vuoden
ikään. Kuningatar oli niinä aikoina vajonnut irstailuissaan siihen
tilaan ettei häntä tyydyttänyt enää oikein mikään. Hän nai kaikkea mikä
liikkui, ja tunki pilluunsa kaiken mikä sinne suinkin jotenkin mahtui.
Eräänä iltana hän kiimasta puolihulluna keksi noudattaa Lumikin
luokseen.
- Olet nyt tullut siihen ikään, että sinun on hyvä oppia aikuisten
juttuja. Jos yhtään olet tullut äitiisi, niin tykästyt kyllä näin
puuhiin tuotapikaa, kuningatar kehräsi.

Sitten hän istahti valtaistuimelleen, ja käski tytön tulla luokseen.
Nostettuaan helmansa korviin ja avattuaan reitensä hän painoi tytön
pään jalkoväliinsä ja käski tämän nuolla häntä kuin viimeistä päivää.
Lumikki oli ensin vähän ymmällään, eihän hän sellaista ollut ikinä
tehnyt, eikä tiennyt mistä oikein oli kysymys. Mutta epä hän toisaalta
siinä tynnyrissä kasvaneena ollut saanut sellaistakaan käsitystä että
olisi pitänyt touhua vastenmielisenä, joten hän tarttui kuningattaren
reisiin molemmin käsin ja alkoi lipoa pitkin koiramaisin vedoin
kuningattaren häpyä. Kuningatar tarttui tytön päähän ja ohjaili sitä
suuntaan jos toiseenkin, ja komensi samalla tytölle ohjeita. Lumikki
teki työtä käskettyä, vaikka hieman häntä kyllä alkoi inhottaa se
kirpeä maku minkä hän suuhunsa sai. Kuningattaresta touhu oli vallan
tyydyttävää, ja pian hän laukesi kouristellen. Hyvä ettei melkein
rusentanut tyttöparkaa reisiensä väliin.
- Tekipäs makeaa, huokaisi kuningatar. ? Kyllä me sinusta vielä
asiantuntijan teemme.

Ainakin kerran viikossa Lumikki noudettiin tynnyristään nuolemaan
kuningatarta. Joskus hän sai jäädä paikalle katsomaan, kun kuningatar
täydensi nautintoaan panettamalla itseään palvelijoilla ja vartijoilla.
Lumikkia alkoi kovasti kiinnostaa kokea tuollaista itsekin, ja hän
alkoi pyydellä kuningattarelta, eikö hänkin saisi kokeilla miltä kunnon
kyrpä tuntuu siellä minne kuningatarkin sitä itsessään tunki?
Kuningatar oli pirullinen akka, ja nähdessään Lumikin ilmeisen
kiinnostuksen antoi tämän kokeilla muutaman kertaa. Kun tyttö oli
päässyt kunnolla makuun, hän ilmoitti että siihen ne lystit sitten
loppuivatkin. Lumikki palautettiin takaisin kellariin missä se hänen
tynnyrinsä oli. Kun kuningatar sai tietää että tyttöparka onanoi siellä
päivät pääksytysten karmeissa miehenkipeyksissään, käski tuo vanha
lehmä vielä kaiken kukkuraksi kytkeä Lumikin seinälle käsistään
kahleisiin roikkumaan. Onanoi siinä sitten!

Kului jonkin aikaa. Kuningatarta alkoi vaivata hänen rupsahtava
kroppansa. Vaikka se oli sentään synnyttämättömän naisen kiinteä keho,
siinä ilmiselvästi oli jo ryppy jos toinenkin siellä täällä. Päivät
pääksytysten hän peilaili itseään joka kulmasta. Niinpä sitten iltana
muutamana istuessaan peilin päällä tuheroaan tuijotellessaan (kun
olokin oli niin sietä-mättömän keveä) hän loihe lausumaan:
- Kerro kerro kuvastin, kel? on pimppa mahtavin?
Peili, joka oli nähnyt yhtä jos toista, vastasi:
- Kuningatar tietää sen, vanhaa vittua sietää voi mä en!
Luonnollisesti akka oli raivoissaan. Hän pomppasi peilin päältä ja
kirkaisi:
- No mikäs se sitten olisi herralle hyvä?!
Peili ilmoitti suoralta kädeltä:
- Jos mulla kyrpä ois, niin Lumikkia panna vois. Hällä on aito asia:
hehkeä riemurasia.
Kuningatar lysähti vuoteelleen posket raivosta palaen. Hän olin tämän
valtakunnan ykkösnarttu, hän, eikä kukaan muu! Hänen mielessään alkoi
itää murha...

Samantien kuningatar haetutti luokseen puunhakkaajan, ja käski tämän
viedä Lumikin metsään ja panna palasiksi (mutta ei panna muuten, koska
eihän hän edes semmoista iloa voinut tytölle suoda). Todisteeksi
verikekkereistä puunhakkaajan pitäisi tuoda tytön sydän hopearasiassa.
Mies kuunteli ohjeita kauhuissaan, sillä eihän hän mikään murhamies
ollut. Mutta eipä hän toisaalta halunnut kuningattaren raivon kohteeksi
itsekään.

Lumikki oli innoissaan kun ehta mies tuli häntä noutamaan kahleista.
Vielä enemmän hän oli tohkeissaan kun he lähtivät yhdessä pimenevään
metsään. Ehkäpä nyt saisi munaa ja kunnolla? Pitkän ja uuvuttavan
kävelymatkan päästä puunhakkaaja asetti Lumikin puuta vasten seisomaan,
ja tyttö alkoi jo koota valmiiksi helmojaan ylös. Kiima sai hänen
poskensa punoittamaan ja silmänsä loistamaan? Mutta missäs se kulli
viipyi? Puunhakkaaja vain seistä jörötti paikoillaan ja mietti
ankarasti. Lopulta hän teki päätöksensä ja käänsi Lumikin seisomaan
kasvot vasten puuta, ja sitoi tytön mukanaan tuomalla narulla tiukasti
paikoilleen. Sitten hän tuikkasi kyrpänsä Lumikin peräaukkoon ja veteli
siinä sitä edestakaisin kunnes laukesi, ja paineli sitten sanaakaan
sanomatta tiehensä. Matkansa varrella hän käväisi kaupassa ja osti
sieltä verisen sian sydämen, jonka toimitti aikanaan
hirmuhallitsijattarelle.

Lumikki pihisi raivosta. Analistia hän ei todellakaan ollut halunnut.
Olisiko ollut niin vaikeaa löytää oikea osoite sille herkkumutterille?
Onneksi puunhakkaaja, peräportin poika, oli sentään tehnyt kehnot
solmut ja Lumikki onnistui räpläämään itsensä irti naruistaan.
Kiukkuisena kuin ampiainen hän lähti hortoilemaan ympäri metsää.
Kyllähän hän sen sentään tajusi että linnaan ei tainnut olla
palaaminen. Mitäpä siellä hänelle olisi ollutkaan? Vanhaa hikistä
vittua, jos edes sitä. Todennäköisimmin pelkkää seinällä roikkumista.

Aikansa metsässä kuljettuaan Lumikki päätyi metsän aukealle, jossa
laskevan auringon viimesäteet juuri kultasivat pientä somaa mökkiä.
Lumikki astahti muina naisina mökkiin, ja havaitsi sen kodikkaaksi,
joskin sottaiseksi. Miestenlehtiä lojui pitkin poikin lattioita, ja
niitä oli röykkiöittäin oikeastaan joka paikassa missä hiemankin tilaa
oli. Mikään muu kuin ne lehdet ei näyttänyt tuvan asukkaita
kiinnostavan ? siivoaminen oli tainnut unohtua heiltä jo parisen vuotta
sitten. Aikansa kuluksi Lumikki aloitti siivousurakan. Kun Lumikki oli
huhkinut ylimääräisiä kiimaenergioita häivyttääkseen jonkin aikaa, kävi
ovi ja talon asukkaat saapuivat. Lumikin hämmästykseksi he olivat
seitsemän pikkuruista miestä, tuskin ihmislapsen kokoisia kummajaisia.

- Mikäs peto se täällä riehuu ja pöllyttää maallista majaamme, kysyi
yksi kääpiöistä. Lumikki esitteli itsensä, ja pyysi että saisi jäädä
mökkiin asumaan. Tai ainakin edes nyt ensimmäiseksi yöksi, kun tuntui
tuo yökin vain kylmenevän ulkona?
- No mikäs siinä, päättivät kääpiöt. ? Saat asua täällä työtä vastaan,
ja luontaisetunasi tulee myös olemaan nuo lehdet joita meille tulee
kattava valikoima postista suoraan kannettuna.

Niin Lumikki sitten jäi taloksi. Kääpiökokoisten miesten sotkujen
siivoaminen ei oikeastaan pidemmänpäälle ollut mikään suuren suuri
urakka, ja työ oli tynnyrissä kasvatetulle tytölle juuri soveliasta. Se
häntä vain otti päähän, että nämä kääpiömiehet pelkäsivät täysikokoista
naista niin kovin, ettei heitä saanut vikiteltyä eikä vokoteltua
sänkyynsä heppi tanassa niin millään ilveellä. Ja jos olisi saanutkin,
niin mitäpä tuollaisella tuskin tulitikun kokoisella jöpöttimellä olisi
edes tehnytkään? Lumikin oli siis tyytyminen miestenlehtiin ja oman
käden onneen. Epätoivoisessa onannoissa se hänen luppoaikansa sitten
kuluikin. Vain haaveissaan hän sai kunnollista kyrpää kyllikseen.

Kului jonkin aikaa. Kääpiöt louhivat päivisin kultaa vuorenkyljestä,
Lumikki siivosi ja veti käteen. Kuningatar linnassaan touhusi mitä oli
aina touhunnut, ja rohkaistui jälleen koketeeraamaan pöksyittä peilin
ääressä. Tällä kertaa peili oli sentään normaalisti seinällä
roikkumassa, kun kuningatar mutisi itsekseen:
- Kerro kerro kuvastin kellä kroppa naitavin...
Peili tuumaili aikansa ja vastasi:
- Lumikilla kaunein varsi, kun hän kääpiöiden nuttuja parsii. Öisin
hivelee hän rintaa, reittään, ei voi himojansa peittää.
- Että on runot perseestä, karjaisi kuningatar ja pui nyrkkiä. Oliko
Lumikki tosiaankin jollain ilveellä jäänyt henkiin?

Kuningatar onki selville mitä Lumikille oli tapahtunut, ja päätti
hoidella itse tytön hengiltä. Hän pukeutui vanhaksi mummoksi, ja
kiirehti Lumikin mökille keskellä kaunista syyspäivää kun kääpiöt
olivat poissa. Mökistä kuului melkoinen läähätys ja huohotus, kun
Lumikki oli juuri lempipuuhissaan onanoimassa miestenlehdistä
lukijoiden kertomuksia luettuaan? Kuningatar löi oveen ja huusi:
- Hyötytavaraa kaupan! Dildoja, hieromasauvoja, geishakuulia ja
anustappeja!
Lumikki riensi tuotapikaa avaamaan, ja kiskaisi "mummon" sisään.
- Ei olisi voinut sopivammin sattua, hän henkäisi käheästi ja alkoi
tonkia mummon pussukoita läpi. Kaikenlaista kivaa vempainta hän
löysikin, mutta päätyi lopulta sähkösiniseen sauvaan. Siinä ei tosin
ollut pattereita ollenkaan, eivätkä pihit kääpiöt sellaisia taloonsa
ostelleet. Mutta Lumikkia ei edes kiinnostanut värisikö sauva vai ei,
hänelle oli pääasia löytää jotain miehen aisan muitoista itseensä
tungettavaksi.
- Tokihan neiti kokeilee ensin ennen kuin päättää ostosta? riekkui
mummo.
- No mikä jottei, sanoi Lumikki ja tuikkasi muitta mutkitta sauvan
pilluunsa.

Nyt oli niin, että ilkeä kuningatar oli dipannut sauvan sellaiseen
myrkkyyn, joka saa kenestä tahansa aimo zombin. Heti sauvan itseensä
tungettuaan Lumikki valahti lattialle, ja makasi siinä siltä täysin
hengettömältä näyttäen. Kuningatar nauroi katketakseen, ja paineli
suorinta tietä kotiin linnaansa. Siellä hän irstaili perusteellisemmin
kuin kuunaan, ja hekumoi ajatuksella että hänen kilpailijansa oli nyt
viimein raivattu pois tieltä!

Kun kääpiöt saapuivat yömyöhään kotiin, he löysivät kuolleen näköisen
piikansa lattialta, ja pohdiskelivat murheissaan mitä oli mahtanut
tapahtua.
-Taisi viimein kuolla kiimaansa eli pakahtua puutteeseensa, lausahti
muuan kääpiöistä. Silloin nuorin ja tarkkasilmäisin kääpiöistä katsahti
Lumikin häpeämättömästi paljastettuun jalkoväliin, ja sai oivalluksen:
- Tuon kun tuosta nyppäisen, niin katsotaan mitä tapahtuu, hän tuumi
ja kiskaisi Lumikista sojottavan dildon pois. Myrkky ei ollut ehtinyt
vielä kunnolla vaikuttaa, ja kuinka ollakaan Lumikki virkosi
pikkuhiljaa.
- Tämä oli ilkeän kuningattaren tekosia, päättelivät kääpiöt. He
vannottivat ettei Lumikki päästäisi enää minkään sortin mummoja taloon,
vaikka kuinka olisi seksilelun puutetta.

No. Kului taas tovi, ja kuningatar tietysti meni omahyväisenä
kyselemään peililtä erinomaisuudestaan. Vaan peilipä vakuutti että
Lumikki oli edelleen valtakunnan himottavin naiselävä. Raivosta
kihisten kuningatar paineli kauppasaksaksi naamioituneena Lumikin ja
kääpiöiden tuvalle, ja oveen koputtaessaan mainosti yhtä kivaa ja kahta
kekseliästä apuvälinettä kiimaisille nuorille neitosille.
- Kääpiöt kielsivät minua avaamasta ovea kieroille vanhoille lehmille,
huusi Lumikki ? kiukustuneena siitä että hänen päivärunkkunsa jäi
ikävästi kesken häiriön tullen.
- Mine ei olla vanha lehme, mine olla kauppasaksa vierailta mailta,
kähisi kuningatar yrittäen kuulostaa mahdollisimman möreä-ääniseltä
mieheltä.
- No sitten, sanoi Lumikki ja hoputti "miestä" peremmälle. Kukaties
saisi ehtaa munaakin? Ovathan kaupparatsut kovia panomiehiä. Mutta
kuningatar oli loihtinut itsestään niin räkäisen vanhan äijän näköisen
olion, että himot hyytyivät Lumikista tykkänään. Hän tyytyi siis
tarkastelemaan kaupustelijan esittelemiä tuotteita.
- Osta kiva korsetti sine kaunis naine, yllytti kuningatar. ? Tesse
olla temmone tanssihousuosa, josta kumiheppi sojotta sinu sisele ja
tulla vehe perkele hyve orkku kun pomppi polska tai hyppe humppa teme
peele!
- No kokeillaanpas, tuumasi Lumikki ja riisuttuaan kiskaisi vermeet
päälleen. Korsetti oli kumia, siinä oli tosiaan housuosa josta
sojottavan sauvan Lumikki tunki sisälleen, ja hyvää teki. Tällä kertaa
hän ehti jopa pukea varsinaiset vaatteensa varustustensa päälle, ennen
kuin jotain kuningattaren kierous taas tuli ilmi, ja Lumikki tuupertui
huoneensa lattialle myrkytetty sauva pillussaan. Taas kerran.

Kuningatar nappasi kääpiöiden pornolehtiläjästä pari päällimmäisintä
(hänelle kun ei mikään rikos ollut vieras, ja varkaus oli sentään
sieltä rikoksena vielä sieltä lievimmästä päästäkin) ja loikki onnesta
ymmyrkäisenä kotiinsa. Siellä hän taas nai niin että soi.

Kääpiöiden tultua kotiin homma oli harvinaisen selvä. Vaikka
ensinäkemältä näyttikin että Lumikista ei sojota mitään, hänen
haarovälissään kun pilkotti vain kuminen, sileä pöksy eikä minkään
hieromasauvan kantaosa, eivät kääpiöt olleet mitään pölvästejä.
Olivathan he pornolehtensä lukeneet ja tiesivät kaikista kotkotuksista,
ja varmuuden vuoksi he riisuivat hengettömältä näyttävän Lumikin, aina
kumikorsettia myöten. Ja taas Lumikki virkosi, juuri ja juuri.
- Nyt loppuu tällainen touhu tykkänään, sanoivat kääpiöt. ? Pervoile
mitä pervoilet, mutta eihän me aina voida osua sopivasti paikalle sinua
pelastamaan. Nyt et kyllä päästä enää ketään tänne!

Lumikki lupasi pyhästi. Kaikenlaiset seksilelut olivat jo alkaneet
kammottaakin häntä. Ei hän sentään hengellään halunnut leikkiä.

Mutta kyllähän tietysti kuningatar tenttasi taas peiliään kun sille
päälle sattui, ja vastaus oli taas samaa kamaa, että Lumikki on
pantavin ja näin päin pois. Tälläkertaa kuningatar paiskasi raivoissaan
koko peilin parvekkeelta, ja se särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Se oli
sikäli hyvä juttu, että peili olikin jo kyllästynyt elämäänsä
jouduttuaan katselemaan milloin kuningattaren jalkoväliä, milloin
ryppyreikää, milloin mitäkin osaa joita irstas akka halusi itsessään
ihailla. Yhtä ja samaa päivästä toiseen, jo olikin eutanasian paikka!

Kuningatar kampasi tukkansa nutturalle, asensi asialliset rillit
nenälleen ja pukeutui valkoiseen takkiin. Hän oli kehittänyt niin
kieron ansan Lumikille, että kumma jos ei peilin todis-tuksen mukaan
hirvittäviä tuskia miehenpuutteessa kärsivä nymfonalku tähän
lankeaisi...

Kääpiöiden majalla kuningatar sai koputtaa ovea jokusen tovin, ennen
kuin Lumikki vai-vautui edes vastaamaan:
- Kaupustelu, Jehovan todistaminen ja rahanruinaaminen kielletty talon
isäntien vaatimuksesta! tyttö huikkasi.
- Itseasiassa kyse on vallan muusta, vastasi kuningatar
tärkeilevimmällä äänellään minkä irti sai. ? Teemme tutkimusta
ylikierroksilla käyvän seksuaalivietin vaikutuksista, ja kokeilemme
rauhoittavaa Sex Vex ?lääkitystä halukkaisiin koehenkilöihin.
- Ahaa... kiinnostui Lumikki. ? On tässä jo niin kamalat tuskat saanut
vallan verenperintönään kokea, että olisi jo mukavaa nähdä jotain
muutakin elämässä kuin jatkuva himoa ja kiimaa! Käy peremmälle vain!

Kuningatar teki työtä käskettyä, ja Lumikista sisään astuva keski-
ikäinen nainen näytti tyypilliseltä asiantuntijalta tai lääkäriltä,
joiden kuvia hän oli nähnyt toisinaan pornolehtien Viagra-mainoksissa.
Vetääksen roolinsa mahdollisimman uskottavasti läpi kuningatar kyseli
Lumikilta pitkään ja perusteellisesti läpi kaikki tämän seksielämään
liittyvät yksityiskohdat, ja kirjoitti niitä näitä lehtiöönsä.
- Vaikutatte kovasti kärsivän seksuaaliviettinne aikaansaamista
paineista, hän totesi kuivasti "testattavalleen".
- Näin on, parahti Lumikki. ? En uskalla erään henkilön persoonaani
kohtaan tunteman vihamielisyyden vuoksi liikkua laajemmin tällä
seudulla, ja tässä nykyisessä ympäristössäni tarjolla oleva miesaines
ei pysty tyydyttämään tarpeitani. Olisin aivan valmis kokeile-maan
vaikka jonkinlaista "jarruakin", jos sellaisia naisille on olemassa!
- No nythän on, ilmoitti kuningatar ja kaiveli salkustaan
pilleripurkin. ? Allekirjoitus tähän ja tuohon, niin liitytte
tuotteemme testiryhmään. Eläinkokeet on jo suoritettu, ja marakateilta
tämä valmiste vei parittelunhalut tyystin pois.

Lumikki taiteili puumerkkinsä kuningattareen antamiin lomakkeisiin, ja
tarttui ahnaasti pilleripurkkiin. Sen kylkeen oli präntätty
tuoteseloste, jossa lupailtiin täydellistä vapautta hallitsemattomista
haluista. Yksi pilleri per päivä. Lumikki kopisti yhden pillerin esiin
ja nakkasi sen halulla suuhunsa. Loput voikin arvata. Kohta hän makasi
taas henkeä vailla lattialla, ja kuningatar pakkasi kimpsunsa ja
kampsunsa.
- Jos plikka tuosta vielä tokenee, niin johan on kumma! murahti hän ja
häipyi niine hyvineen. Matkallaan linnaansa hän näki tien varrella
hänelle entuudestaan tuntemattoman sonnin, ja häneen iski mitä
perkeleellisin ja sairain himo. Nakaten lääkärin asunsa
tienpientareelle hän kirmasi kiihkoissaan niitylle saadakseen sonnilta
aisaa, mutta elukkapa säikähti kiimaista akkaa ikihyväkseen. Kun se ei
aitauksestaan päässyt mihinkään karkuun, päätti se puolustautua ja
hyökkäsi naista päin. Ilkeä kuningatar ei saanut sitä mitä halusi, vaan
terävää sarvea läpi vatsansa. Se oli hänen loppunsa, ja se on oikein,
sillä eläinten kanssa pelehtimistä eivät kansansaduissa saa harrastaa
edes ilkeimmistä ilkeimmät kuninkaalliset!

Kun kääpiöt palasivat kotiin, makasi Lumikki taas kerran kanttuvei
heidän pirtissään. He riisuivat tytön ja tarkastelivat hänen kehoaan
ylt?ympäri, mutta mistään ei löytynyt mitään. Ei dildoa, ei edes
geishapalloja. Tällä kertaa tyttö oli jättänyt sisuksensa rauhaan,
mutta mikä hänet sitten oli saanut hengettömäksi? Kun se ei
kertakaikkiaan selvinnyt, arvelivat kääpiöt että ehkä tämä sitten oli
tosipaikka. Kuollut mikä kuollut. Itkunpyrskähdysten saattelemina he
asettivat Lumikin lasiseen arkkuun pihamaalleen, jotta saisivat tämän
hekumallisen kaunista kehoa vielä jonkin aikaa ihailla kirkkaassa
päivänvalossa.

Seuraavana päivänä kun kääpiöt olivat vastahakoisesti poistuneet
lasiarkun ääreltä töihinsä kultakaivoksille, sattui niin että
naapurivaltakunnan prinssi harhautui ratsastusreis-sullaan tähän
metsänosaan. Löydettyään kääpiöiden majaa ympäröivän aukion ja siltä
jumalaisen kauniin Lumikin alastoman kehon lasiarkkuun näytille pantuna
hillitön himo täytti hänen mielensä (ja housunsa). Prinssi ei ollut
mikään umpipervo miehenalku, mutta jokin Lumikissa sai hänet unohtamaan
kaikki käsitykset siitä mikä oli luonnollista ja mikä luonnotonta, ja
lasiarkun avattuaan ja housunsa nilkkoihinsa kiskottuaan hän pomppasi
Lumikin päälle. Naisen ruumis oli ihmeellisen lämmin, aivan kuin tämä
olisi ollut elossa...

Kiimasta sekaisin prinssi työnsi kuninkaallisen "valtikkansa" oikeaan
osoitteeseen Lumikin sisälle, ja alkoi pumpata kuin viimeistä päivää
ehtiäkseen nauttia tästä uskomattoman kauniista naisesta täysin mitoin
ennen kuin kukaan yrittäisi väliin. Nyt kävi niin, että reippaahko
höykytys ravisti Lumikin kroppaa niin, että sattumalta hänen kurkkuunsa
juuttunut murhapilleri lennähti ulos hänen suustaan. Joko
kuningattarella oli todella kehnot myrkyt tai sitten Lumikilla
satumainen onni (ja satuhan tämä onkin), mutta jokatapauksessa hän
virkosi tuotapikaa. Ja suuri oli hänen ilonsa ja nautintonsa kun hän
tajusi että häntä kerrankin pantiin kunnolla ja ihan oikeasti. Ei
tarvinnut itse olla itsensä kimpussa, turhautuneena ja pettyneenä kun
olisi halunnut ihan oikeaa kyrpää ja sen jatketta...

Huomattuaan Lumikin virronneen prinssi kysyi heti kohteliaasti mikä
oli Lumikin lempiasento, ja suhteellisen kokematon tyttö arveli että
mikä tahansa asento, kunhan saa olla miehen kanssa! Niinpä he
kokeilivatkin jokaikistä asentoa minkä suinkin keksivät, ja touhun
varrella kumpikin laukesi vähänväliä huutaen niin että metsä raikui.
Lopulta heidän oli lopetettava urheiluvammojen vuoksi, sillä Lumikin
pimppa alkoi olla todella punainen, ja prinssiltäkin uhkasi lähteä
hepinnupista nahka jo vallan kokonaan. Tässä vaiheessa kääpiöt
tulivatkin jo kotiin, ja olivat onneensa tukahtua nähdessään Lumikin
heränneen eloon ja saaneen vihdoinkin sitä mitä oli aina halunnut.
Heistä oli itsestäänselvää että Lumikki lähtisi prinssin mukaan,
tullakseen tämän puolisoksi ja seksiorjaksi... Hieman haikeina he
jäivät hiplailemaan itseään kädet housujentaskuissa kun Lumikki ja
prinssi katosivat metsänsiimekseen. Lumikki kyllä oli luvannut tulla
katsomaan heitä silloin tällöin, ja tilata heille pornoimman
pornolehden mitä valtakunnasta löytyi.

Sen pituinen Se.


Arvaappa kenellä ei ole tylsää...?