IRC-Galleria

Peli: : Rayman Gold.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: psone.

Testikone: No eipä ykköspleikan grafat paljon kallistele.

Muistan vieläkin kuin eilisen päivän kun ensimmäistä kertaa pelasin 8 bittisellä nindendolla sitä ensimmäistä euroopassa julkaistua putkimiestä. En ole ollu ikinä oikein tasoloikintojen erityinen ystävä en edes sen putkimiehen, mutta aina väliin niitäkin on mukava ohimennen kokeilla. Joten tämä Rayman Gold ei ole ensikosketus kyseiseen pelihahmoon, tosin en ollut ennen kokeillut tätä ensimmäistä osaa joka julkaistiin jo armon vuonna 95. Eli kyseessä on kunnon vanhan koulukunnan 2D-tasoloikinta. Ai niin pitääpä heti alkuun mainita että tässä goldversiossa on peruspelin lisäksi lisää kivaa hypeltävää niille joille jäi vielä pomppu päälle itse pääpelin läpäisyn jälkeen. Minulle ei jäänyt. Arvostelun kannalta katsoen tietenkin kokeilin niitä lisäkenttiä. Ei ne kyllä minulle mitään lisää anna, samaa kaavaa sillä erolla että kentissä on melkoisen tiukka aikaraja.

Söpöstelygrafiikalla varustettu tasoloikka ei ollut mikään uusi tapaus enää 95-vuonna, mutta kieltämättä siinä on aina jotain lapsellisen tyttömäistä vetovoimaa. Nykypäivänä tietenkin moiset pikselit lähinnä vain huvittavat, mutta silloin joskus tää oli hotti tapaus. Kun jätetään penemmälle huomiolle se ulkoinen kuorrutus ja kurkistetaan syvemmälle pelin ytimeen löytyy rautainen sydän. Tämä nimittäin todella toimii ja kaikista kämmeistä voi syyttää vain itseään. Kontrollit ovat yllättävänkin hyvin kääntyneet pc-näppikselle vaikka tietenkin paras tuntuma tasoloikkiin aina saadaan konsoliohjaimella.

Raumanin tasot ovat nopeita ja niin halutessaan aika pienellä vaivalla läpäistävissä. Enemmän haastetta haluava voi yrittää saada selville kaikki kenttien salat, joidenkin etsimiseen voi kaksiulotteisuudesta huolimatta mennä pieni ikuisuus. Tiettyjä kenttiä läpäisemällä irtoraajainen sankarimme saa joltakin haltiakummin näköiseltä naikkoselta uuden lisäkyvyn jonka voimin päästään jatkamaan matkaa. Lisäkyvyt mukanaan voi myös rönkätä vanhoja kenttiä salaisuuksien löytämisen toivossa.

Pelin pahimmat möröt menevät lähinnä äänimaailman piikkiin. Olen harvoin kuullut yhtä aneemisia piipityksiä edes näissä vanhoissa tapauksissa. Jos ei olisi parempaa tietoa pelin iästä, äänien perusteella sen voisi surutta heittää kasarin puolelle.

Suositeltava tasoloikinta kaikille jotka pitävät 2D-meiningistä. Muiden en usko saavan tästä mitään erityistä irti.

Hyvää:
Söpöilyn magia.
Rautaiset kontrollit.
Viimeistelty.
Haastetta löytyy sitä haluavalle.

Huonoa:
Mikä äänimaailma?
Mistä hyvästä moinen lisäkenttäpaketti?
Mitä iloa on vain pomppia?

Yleisarvosana:
6 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Hyvillä kontrolleilla varustettu perustasoloikinta ikäneidoille ja partamiehille.

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen

Armand