IRC-Galleria

Peli: Empire Earth 3.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Yllättävän kova muistisyöppö vanhahkoksi peliksi.

Testikone: Lataukset kestivät luvattoman pitkään.

Empire eart oli muistaakseni yksi ensimmäisistä ikinä pelaamistani realiaikastrategioista ja ehkäpä yksi loistavimmista ei fantsumaailmaan sijoittuvista genren peleistä. Vielä nykymittapuullakin siinä on kaikki tarvittava. Tosin nykyiset killisilmäni vierastavat palikan oloista grafiikkaa. Pelisarjan toinen osa ei ollut hullumpi, mutta jotenkin jännällä tavalla tämä tapaus on osa osalta tullut huonommaksi. Kolmas osa onkin kieltämättä huonoin Empire koko sarjassa. Yleensä pelit paranevat uudemmassa osassa joten ihmettelen toki, mikä on mennyt pieleen.

Tässäkin osassa on mielenkiintoinen alkuasetelma luotsata oma kansa läpi historian pyörteiden hamaan tulevaisuuteen. Pelin karttapallonäkymä luo tavallista syvemmän strategisen näkökannan edellisiin osiin verrattuna, mutta loppujenlopuksi maapallonäkymässä ei voi paljo muuta tehdä kuin laukottaa omia armeijoitaan toisten kimppuun ja siinä sivussa vallata uutta maa-alaa omalle kansalle. Varsinainen strategiaosuus käydään tutussa ja turvallisessa näkymässä jossa kerätään tavanomaiset resurssit, rakennetaan oma kaupunki, koulutetaan ukot ja vallataan naapuripitäjät. Toisena vaihtoehtona voi myös yrittää tehdä sopimuksia naapureiden kanssa ja esimerkiksi rahalla houkutella heitä liittolaisiksi. Joissakin kartoissa tällä konstilla voi voittaa alueet itselleen ilman että tarvii kertaakaan miekkaa nostaa toista vastaan. Okei, toihan kuulostaa ihan jännältä ja lisäksi pelissä vaihtuu aikakausi joka tuo oman mukavuuden tekemiseen kun huomaa että oma kansa on taas kehittyneempi ja valmis uuteen uljaaseen aikakauteen.

Kaikki tuo edellä mainittu on ihan kivaa, mutta kun sitä samaa toistetaan alusta loppuun väkisinkin jossakin vaiheessa loppuu motivaatio ja koko teos muuttuu pelkäksi pakkopullaksi jonka toivoisi läpäisevänsä mahdollisimman nopeasti. Lisäksi täytyy vain ihmetellä mihin peli tarvii näin paljon konehuoneelta potkua. Ei tapaus toki ruma ole vanhemmaksi realinaksuksi, mutta ei se silti oikeuta näin perusteellista muistin popsimista. Lisäksi pelissä on näinkin uudelle koneelle aika kovan luokan latausa-ajat, väliin tuli mieleen kasariajat C64 kasettipeleillä varustettuna. Imin usempaankin kertaan sähköröökiäni kun odottelin seuraavan alueen latautumista. Ei edes nykyisissä AAAAAA-luokan hyperpeleissä tarvitse odotella näin pitkään.

Äänet ja musiikit luovat oikeanlaista maailmanvalloitustunnelmaa, mutta ääninäyttelijät oli palkattu gaybaarin neideimmistä pojista. Nimittäin ei ole kovinkaan uskottavaa että karski soturi valittaa sössöttävällä äänellä jotakin epäoleellista kun on aika lähteä kolistelemaan naapurikylän äijien kalloja. Muuta huonoa oli ajoittainen kaatuileminen ja ukkojen jumittuminen johonkin saatanan pensasaitaan hyökkäyksen tärkeimmällä hetkellä. Siinä olikin naurussa pitelemistä kun jalkäväki kuoli kentälle tankkien homostelllessa kekskenään erään parakinkulman takana.

Toivottavasati en enää ikinä näe yhtä huonosti tehtyä hyvää peliä. Sillä tästä teoksesta olisi löytynyt potentiaalia taipua vaikka kuinka hienoksi klassikoksi ja muistakaa kaikki Empire Eartit mieluummin siitä ensimmäisestä loistavasta osasta ja unohtakaa tämä joka vain mustaa hyvän pelin mainetta. Eli kaikki pikkuhitlerit kipinkapin tutustumaan maailmanvalloituksen pelihistoriaan.

Hyvää:
Koko maailman valloittaminen.
Eri aikakausudet.
Maapallonäkymä.
Mahdollisuus diblomaattisiin ratkaisuihin.

Huonoa:
Täydellisesti munattu hyvä peli!
Ei anna oikeutta pelisarjan ensimmäiselle ja ainoalle oikealle Empire Eartille.
Söpöhinarit sotureiden rautasaappaissa.
Mihin helvettiin peli tarvii näin paljon potkua?
Miksi latausajat ovat vanhan ajan kotimikrojen luokkaa?

Yleisarvosana:
Ideatasolla vähintäänkin 8, tällaisenaan vain 5 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Realiaikainen stradegia joka lupaa paljon mutta antaa vähän.

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand