Peli: Trine
Alusta: PC (latauspalvelusta mm PS3)
Trine kertoo kolmesta fantasiamaailman asukista jotka joutuvat salaperäisen esineen vangeiksi siten että he eivät voi luikkia kukin omille teilleen milloin tahtovat. Velhon, ritarin ja varkaan on löydettävä keino vapautukseen ja siinä sivussa pelastettava maailma pahalta. Ei kummoinen juoni fantsumiljööseen. Onneksi Trinen vahvuudet ovat ihan muualla.
2D-loikintoja apinoiva lähestymistapa ei silti tarkoita sitä etteikö peli voisi olla nykystandartien mukainen. Nimittäin peli on todella hieno ja saa taatusti yskimään nuhaisimmat PC-koneet täysillä asetuksilla. Musiikit myös ovat mestarillisia ja niitä on ilo kuunnella koko pelin ajan. Muu äänimaailma puolestaan ei ole kovinkaan kummoinen. No ääninäyttelijät kyllä hoitavat harvat repliikkinsä kunnialla.
Tässä tasoloikassa ei tarvitse olla huippurefleikseillä varustettu piripää. Tällainen vanhempi ja hidastempoisempikin pelaaja kyllä selvittää pulmaloikan pahimmatkin kohdat. Ehkä keskittymishäiriöiselle tulee ongelmia siinä vaiheessa kun pitää oikeasti pysähtyä ja miettiä mitä tässä kohtaa pitäisi tehdä. Velhon, ritarin ja varkaan erikoiskyvyt tulevatkin tarpeeseen ja tasapuolisesti käytettyä. Velho on paras etenemisreitin rakentaja ja varas puolestaan paras toteuttamaan sen käytännössä. Toisinsanoen yleensä loihdin velhon kyvyillä tarvittavat laatikot ja lankut ja tämän jälkeen suoritin esteen yli siirtymisen varkaalla. Varkaan kykyjä ovat kiipeilyköysi ja vihollisten kuritukseen jousi. Ritarilla puolestaan on hyvä selättää isompi luunrankopoppoo. Velho ei ole teistelijatyyppiä mutta hän voi nostaa esineitä ja murskata viholliset niiden alle. Pulmien ratkaisuihin löytyy myös vaihtoehtoisia tapoja ja joskus pelkällä kokeilulla sai mieleisensä lopputuloksen. Fysiikalla leikittely pulmissa oli kivaa ja muutaman kerran virhearvio sai pelaajan motitettua siten ettei auttanut muu kuin aloittaa koko kenttä alusta.
Hienossa maailmassa pomppiminen kävi kumminkin työlääksi lopun lähetessä. Sillä peli on yhden tempun hevonen ja tiettyjä temppua toistetaan hieman erillä tavalla koko läpipeluun ajan. Ontto kykypuu ja hahmojen yksioikoinen "levellien nousu" ei lämmittänyt vaikka toikin oman mausteensa peliin ja syyn kerätä kaikki vihreät laispullot (onnistuin saamaan lähes kaikki). Tylsyysmittareiden heilahtelusta huolimatta jaksoin viedä koitoksen kunniakkaasti päätökseen.
Arvosana:
9 (asteikolla 1-10)
Yhteenveto:
Älliä vaativa tasoloikinta fantsumaassa.
Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.
Armand