Peli: Alan Wake
Alusta: PC
Muut alustat: Xbox-36
Julkaistu: 2010 X-laatikko, PC 2012
Vihdoinkin sain pelattu suurimman suomalaistiimin tekemän Alan Waken. Maxin tarinasta onkin jo aikaa ja kolmas Max onkin mennyt jo toiseen leiriin. Alan on yksi hienoimpia kunnianosoituksia Kuuluisalle kauhukirjailijalle Stephen Kingille ja pikkukaupunkiin sijoittuville kulttisarjoille kuten Twing Peaks. Oikein ihmetyttää että miksei tämä tuotos tehnyt odotettun kaltaista voittoa ilmestyttyään. Ehkä syynä oli kivitähden länneneepos, taikka enää ihmisiin ei pure pikkukaupunkikauhu.
Alan on ihan tavallinen ehtoopuolen urallaan saavuttanut kirjailija joka on vaimonsa kanssa lomalla periamerikkalaisessa pikkukaupungissa. Vaimon kaappaa pimeys ja Alanin tekstit alkavat elämään omaa elämäänsä. Kirjailijamme huomaa olevansa hyvin hämäräperäisen juonen keskipisteessä. Yöt ovat unien kaltaisia painajaisia ja päivät pieniä hengähdystaukoja ennen toimintaa. Juoni on punottu sarjan kaltaisiin kuosiin. Kentät ovat episodeja joissa on edellisen osan tapahtumat alku, keskiosio ja lopun lifhangeri. VAlitettavasti en voi paljastaa enempää juonesta vaikka se makealta maistuikin. Pelielämys olisi muuten tipotiessään.
Herra Maxin jälkiä löytyy yllättävän monesta yksityiskohdasta ja kyllä tämän tosiaan tunnsitaa Remedyn aikaansaannokseksi. Mutta vaikka joitakin yhtäläisyyksiä löytyykin on tämän pelin tarina ja sankarti aivan oma juttunsa. Ensinnäkin Max oli kovaksi keitetty poliisi kun Alan on vain tavallinen rikoskirjailija. Alanilla on myös paljon pelottavammat vastustajat. Pimeyden olentoja vastaan toimii vain valon ja lyijyn yhditelmä. Ensin on taskulampulla ajettava varjo tiehensä, jonka jälkeen hoidellaan hämärän olento perinteisesti pistoolilla, kiväärillä tai haulikolla. Ihmisten kaltaistan varjokavereiden lisäksi vastassa on kuolonkorppeja ja villiintyneitä työkoneita, sekä poltergeistilmiöitä. Käytössä näitä vastaan on myös valopistooli, valokranaatti ja soihdut mutta niitä on syytä säästä niihin kohtauksiin joita on muutoin vaikea päästä läpi.
Tarinaltaan ja toimintatavoiltaan erikoinen kolmannen osapuolen räiskintäpeli tuntuu tuoreelta ja alussa myös hyvin pelottavalta. Tosin loppua kohden toimintaan tottuu ja pelottavuusastekkin katoaa jonnekkin. Osaksi tämä johtuu pelin sisäiseen ansameganismiin tottumisesta. Sillä loppujenlopuksi tässä kävellään vain ansasta ansaan. Tutkitaan paikkoja kahvitermareiden ja käsikirjoitussivujen toivossa ja räiskitään muutama hämärä kaveri.
Tavallisen etenemisen lisäksi pelissä ajeataan pieniä osuuksia kulkuneuvoilla, nämä osuudet rauhallisempien pätkien lisäksi tasapainottavat peliä ja tekevät siitä kokonnaisvaltaisemman, sekä uskottavamman kokonnaisuuden. Peli ei unoda pohjoismaisia juuriaan vaikka tarina sijoittuukin tähtilipun valtakuntaan. Nimittäin hauskalla tavalla läsnä ovat Odin, Thor ja ylipäänsä viikinkulttuuri. Muistakaahan että myös me Suomalaiset osallistuimme viikinkien retkille vaikka yleisesti ottaen meitä ei liitetäkkään siihen kulttuuriin. Tämä siitä syystä syystä että oletetään kielen mukaan meidän olevan vähemmän muiden pohjoismaiden asukkaiden klataltaisia perimältämme. Nykyiset tutkimukset kumminkin osoittavat toista ja voimme iloisin mielin myös kotomaamme liittää sarvikypärän valtakuntaan.
Tekninen puoli näyttää oleavan hallussa kaikilla osa-alueilla. Mutta Alanissa on väliin havaittavassi pienimuotoista rautakankiselkärankaa, Tyyppi ei nimittäin pääse väliin yli eikä ali esteitä jotka pelaajasta eivät näytä esteiltä. Tämä johtunee pelin "laajasta putkesta" joka antaa olettaa että olisi enemmänkin liikkumavaraa. Maisemat ovat hienot ja kerrankin on todella uskottavaa öistä metsämaastoa saatu mallinnettua pelin miljööseen. Taskulamppui on todellakin ystävä synkässä pimeydessä. Tosnin väliin se pahan pimeyden efekti tuntui turhalta lisältä muutoin tunnelmalliseen maisemaan ja autenttiseen äänimaailmaan. Kyseistä efektiä nimittäin kylvettiin liiankin kanssa.
Peinoisesta rosoisuudesta ja sarjamaisen rakenteen aiheuttamasta hämmentävyydestä huolimatta suosittelen peliä kaikille jota ei pienet kauhunvärinät hetkauta liikaa. Odotan uutta "tuotantokautta" sydän syrjällään. Pitää tosin pelata vielä DLC-siältö ja arvostella erikseen Xlaatikon omistajia ajtelleen (PC-pelaajille lisät tulevat automaattisesti). Myös amerkian painajainen odottaa pelaajaansa joten menempä kipinkapin vekkokauppaan ostoksille.
Arvosana: 9 (asteikolla 1-10)
Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.
Armand