IRC-Galleria

Peli: Hunted: The Demon's Forge

Alusta: PC

Muut alustat: PS 3, Xbox 360

Julkaistu: 2011

Hunted: The Demon's Forge on samaa maata ko edelliset pari pelaamani tähtiensotapeliä. Elikkä kyseessä on toimintaseikkailu roolipelimaustein. Genren lisäksi yhteisiä asioita saakin sitten hakemalla hakea, sillä kyseessä on aika tavalla erilainen saman genren edustaja. Ensinnäkin pitää mainita että yleisesti ottaen peli on saanut arvostelijoilta joko kehnoa tai parhaimmillaankin keskinkertaista arvostelua. Ehkä pojilla ja tytöillä on ollut liian suuret odotukset teokseen sillä pelin takaa löytyy kuuluisa nimi Brian Fargo joka tehtaili ysärinä aikalaisten mieliin jääneitä roolipelejä. Minulla ei ollut ennakkoon mitään odotuksia ja ehkäpä sen vuoksi en kokenut pettymystä, päinvastoin pelasin ihan nautinnolla tämän miekka/magiarymistelyn läpi.

Peli on tarkoitettu pelattavaksi lähinnä go-oppina, mutta sujui se yksinkin ihan hyvin. Kahdesta soturista valitsin suippokorvaisen blondin bimbon ja puheiltaan hiukan tuhman haltianaisen joka käytti lähinnä joustaan. Lähitaistelut annoin tietokoneen ohjastaman körmyn haltuun. Toki kumpikaan ei ole täysin kynnetön toiseenkaan taistelumuotoon vaikka suuntaus onkin selvä.

Pelin sankareista körmy on porukan aivot ja se henkilö joka yrittää pitää duon kasassa. Nainen puolestaan on yliseksistinen, impulsiivinen ja hän ei oikein ajattele loppuun asti tekojaan. Juonena on perinteinen maailman pelastaminen pahan kynsistä ja se ei ole edes mitenkään kaksinen, vain menettelee taustatarinana toiminnalle. Vaikka tarina ei vedä ihan kymppejä on toiminta itsessään hyvin tyydyttävä rymistelyä ja vaihteluksi väliin suojista räiskimistä keskiaikaisin asein. Tosin se ei anna mitään uutta pelin edetessä ja voi kyllästyttää osaa pelaajista.

Visuaalinen puoli on 11 vuoden julkaisuksi hiukkasen vanhahtavaa, mutta on näitä graafisesti surkeampiakin sen ajan pelejä tullut nähtyä. Äänet ovat hyvää kamaa ja musiikit väliin paisuvat suorastaan eeppisiin mittoihin, tosin musiikin ja itsensä toiminnan kontrastit ovat hieman ristiriidassa. Tuskin enkelikuoro ja basuunaan puhaltelu kesken muutamaa vihua käydyn taistelun saa kenenkään adrenaliinia virtaamaan näin suuren sankaripaisuttelun edestä. Ohjattavuus on rautaista laatua joskin mielestäni x-laatikkon bädi toimi paremmin ko näppis ja hiiri.

Moitteina annan pelille seuraavanlaista palautetta. Vähäisen bugisuuden ja ukkoni jumittelun seinien sisään vielä voi antaa anteeksi, mutta työpöytänäkymään johtavat kaatuilut ärsyttivät jo enemmän. Koko ajan tuntui siltä että tekijätiimi on yrittänyt saada kovasti jotakin omaperäistä aikaiseksi, mutta kylläpä on tällä kertaa käyty kliseelaatikolla oikein olan takaa ja pahimpana tyylivirheenä pidin huvittavalla tavalla alieneiden päätä muistuttavat lohareiden kallot. En sinänsä moiti lainailua itseään, mutta se pitää tehdä kunnolla. Uudelleenpeluuarvoa en oikein löytänyt mistään kohtaa ja en myöskään ole täysin varma muistanko peliä enää ensi vuonna tähän aikaan.

No kaikista puutteista ja niin kovin geneerisestä luonteestaan huolimatta voisin suositella tätä keveähkönä viihdetoimintapakkauksena vähän samaan malliin ko kasarin b-sarjan toimintaelokuvia. Ei parasta viihdettä mutta viihdyttää sen aikaa kun viihdyttää.

Arvosana: 7 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand