IRC-Galleria

Tänään olivat PENKKARIT! Penkkareissa oli kylmää. Vaikka autot matelivat tuskin havaittavasti eteenpäin, ja pakkasta oli vain muutama aste, olin aivan jäässä kun laskeuduin auton lavalta. Tätä ennen oli aamuvarhain pidetty abien kahvitilaisuus, mitä seurasi yleinen valmistelu kunnes mokkerit päästettiin sisään. Öyhötys oli hurjaa, mutta tyydyin itse lähinnä dokumentoimaan sitä, tympeä tyyppi kun olen. :) Abien lavashowssa opettajat pistettiin näyttelemään hupaisa kolminäytöksinen pikanäytelmä. Että tällaista tuli odotettua monet monet vuodet.

Tylsää. Juhlistin lukuloman alkua nukkumalla kahteentoista. Halonen jatkaa. Perjantaina on enkun preli, siihen asti pitäisi keksiä jotain viihdykettä. Matikan preli ja kirjoitus ovat jossain kaukana, kaukana. Sitten tulee taas lomaa ja sitten lisää lomaa. Tylsää.

Tänään on ollut todella keväinen päivä! Taivas on kirkas, aurinko paistaa ja lämmintä on. Linnutkin tirskahtelevat jo keväiseen sävyyn. Tammikuun puolessavälissä!

Mutta eihän tällainen voi jatkua. Kuitenkin maamme yli vyöryy vielä monta kylmää rintamaa, tuoden mukanaan hyytävää kylmyyttä ja pimeyttä ja lunta ja masennusta. Viime vuonnakin meri jäätyi vasta maaliskuussa.

Kävinpäs eilen Raunistulan hylätyllä rehutehtaalla (niille, jotka paikkaa eivät tunne: http://www.dm-exp.org/gallery/raunistula/raunistula.html sekä http://thesilentthecomplete.com/5.html) ja täytyy sanoa, että paikan ilmapiiri tekee yhä vaikutuksen. Raunistula näyttää, mitä tapahtuu, kun yhteiskunnan kontrolli katoaa ja anarkia pääsee valloilleen. Wanhan freudilaisen pseudotieteen mukaan talo symboloi ihmistä. Ja todellakin, Raunistulan olotila vastaa mitä todennäköisimmin niiden ihmisten mielenmaisemaa, jotka sen ovat nykyiseen kuntoonsa saattaneet.

Rakennuksen omistaja voisi romuraudan kiskomisen lisäksi hyödyntää tehdasta vaikkapa myymällä opastettuja kiertokäyntejä tai tuottamalla paikasta dokumenttielokuvan. Elämysmatkailua rappiolliseen moderniin maailmaan. Olisi sääli, jos tehdas purettaisiin. Niin kouriintuntuvasti se kertoo menneistä ajoista, nykypäivästä ja tulevaisuudesta, sekä ihmisen luonteesta yleensäkin.

010011100111100101110100001000000111011000110100001101000110111000 100000011010110011010001111100011010110110101101111100001000000111 010000110011011111000110111001111100011101000010000000110001001100 110011001100110111011111000110110101110000111001001110010000100000 011111000110110001101101001100110111010001110100111001000010000001 100111001101000110110001110100001101010111010101110101011011100010 000001100010011111000110111011100100111001000111001001111100011011 010111010101110101011011100111010001111100011011010011001100110001 001100010011010000100000011011100110100100100000011100100011001100 110101011100000011001101100011011101000111110001110100001000000110 101100110100001101010111011000110100001101000010000001101011001100 0001101000011111000011010101110100001100110110111000100001

Kännykkään saa näköjään tuotettua sisältöä muullakin tavalla kuin tilaamalla taustakuvia tai soittoääniä. Tänään puhelimeeni kolahti ilmaiseksi seuraavanlainen arvoituksellinen viesti, joka hipoo jo taiteellisuuden rajoja:

---

Tlehdet tulivat
tänään postiluukun
lävitse kuin
mustekala suoraan
postin kautta
otaniemestä on
hauska katsoa ja
lukea lehtiä niissä
on kuvia ja juttuja
paljon

---

Runollista... :)

Harvoin olen ollut yhtä pohjalla kuin tänään.

Näkyipä tunnelin päästä sentään valoa.

:)

Käytiinpä Tortinmäessä puoli-ilmaiseksi (kyläkaupasta ostetut eväät maksoivat matkoja enemmän, kiitos kunnallisen bussiliikenteen). Kyllähän sitä johonkin pitää viikonloput käyttää.

T-m ei paljoa ollut kahdeksassa vuodessa muuttunut, mitä nyt uusi turha tienmutka oli rakennettu ja wanhasta kunnon kurssikeskuksesta remontoitiin "hyvä olon keskusta".

Tortinmäjen nähtävyydet oli ihasteltu parissakymmenessä minuutissa, minkä jälkeen alkoi jo kaduttaa koko retki. Ekskursion loppuaika (1h 40 min) kuluikin ympäriinsä kävellessä ja hevoosia töllistellessä, kun kaurismäkeläistä peräkylän kapakkaakaan ei löytynyt.

Syy siihen, että kirjoitin avausviestin Äm-Irk-Gallerian blogiin (nyyh!) on se, että Kajava meni jo selostamaan omassaan retken luontohavainnoista. Kyllähän sitä itsekin piti kommentoimaan päästä.