Mielenkiintoinen sellainen. On saanut ajattelemaan paljon, mutta silti niin outo, ettei sitä yksinkertaisesti kykene käsittelemään lyhyellä aikavälillä. Tämä vain nyt on näin, sitä ei juuri muuksi voi muuttaa, aina ei voi voittaa eikä läheskään aina. Mutta kai nämä päivät kuuluvat mennäkin; joskus jotain yllättävää, haikeaa ja surullista, iloista ja onnellista. Normaalia.
Kunpa kesä jatkuisi vielä vuoden. Voisi ehtiä tuo aurinkokin lämmittää stressaantuneita mieliä.
Ihmiset ovat puheliaampia ja avoimempia, voi jopa jutella tuntemattomien kanssa välittämättä siitä että me todella olemme suomalaisia ja hiljaista väkeä, ja ettei sopisi astua toisten reviirille.
Minä tiedän missä minun pitäisi olla, mutta en voi. Olosuhteet pakottavat minut vielä jäämään,
mutta silti vahvasti tiedän, missä minun kotini on. Rakastan sitä, ja se ottaa minut jokaisella kerralla avosylin vastaan. Ja minun on sitä niin ikävä.
Pois täältä, betonihelvetistä.