IRC-Galleria

Mulla oli kivat housut jotka ostin koska ne oli kivat ja tarvin housut, sit huomasin kuitenkin et ne oli ihan homot enkä enää käyttänyt niitä. Housuparat hengaili muutaman kuukauden vaatekaapissa pääsemättä pois. Kun olisin halunnut taas tehdä tuttavuutta, huomasin että olen laihtunut liian paljon ja housut ei enää pysy päällä. Kukaan muu ei pitänyt niistä housuista, ja äiti raa´asti leikkas ne palasiks johonkin tilkkujuttuun. Surullista, mut elämä on.

Ois ehkä aika jo alkaa elämään.

Pahaa oloa jota en osaa sanoin kuvailla.

Ei uskois kuinka voi olla vaikeeta päättää mitä haluaa. Haluan kaiken mutta en mitään.

Ai että mä tykkään kohteliaista miehistä. Niitä löytyy vaan niin kovin harvoin, ja yleensä ne on ehkä kaikki varattuja. Mut en mä miestä haluaiskaan. Enkä mitään muutakaan läheisiä ihmissuhteita. Niistä ei koidu mitään pidemmän päälle hyvää. Kaikki olis helpompaa jos ei olis yhtään ystävää vaan pelkkiä hyvänpäiväntuttuja.

Käyttäytymishäiriötä.

"Kato! Saatana vastas!"

Päältä kiiltelee, sisältä mätänee. Jalkaonkipee. Meidän enkunkirjassa LotR oli käännetty "tarina sormusten herrasta". Aika homoa. Me voidan saada huonoja vaikutteita ja koko elämä menee sekaisin.

Pörssikursseja ja melkoista pahistelua. Kyllä ne tunnit onnistuu väärässäkin luokassa, vaikka olisikin yhteinen Aamulehti naapurin kanssa.

MAKARONISALAATTIA.

Paina sinappia, Eve!

"No mut eikö särjet oo vähän sellasta kissanruokaa? En mä sellasta halua syödä."
"No mutta sä olet aika kissa..."

Väsyttää. Saanko tulla sun viereen nukkuun? Eilinen päivä oli liian pitkä ja sitä edeltävä yö liian lyhyt. :S Mut kivaa oli silti. Ei sillä etten olisi halunnut olla jossain muualla, mutta oli tuollakin kivaa. Paitsi siel oli vähintäänkin ällöä kasvisruokaa. Se näytti vauvanruualta.