vitut. oon kahden vaiheilla. miks vitus pitää päätösten teko olla näin helvetin vaikeeta.
mun pitäs miettii et haluunko mennä sinne osaraan, ja täs ois n. viikko aikaa miettii, ei sitäkää. ja helvetti, oon niin vitun kujal ku ihminen voi vaan olla.
1. tahtoisin ehk vähän osaraan, asuntolat vetää puoleensa, mut oon kuullu et TOSI moni on lopettanu opiskelut kesken.
2. toisena sijalla on kamiksella raksa, joka ei kiinnosta _PASKAN_ vertaakaan. sinne en siis haluais.
= mahdoton päätös, ja aika on vähis. kiva kun nyt vasta huomaa että ei saatana, ei vittuakaan kiinnosta ne alat mitä on valinnu, mikkä sillon valitessa tuntu hyvilt.
ja se vituttaa et mul on niin saatanan vaikeeta päättää omista, suurista tai pienistä, asioista elämässäni. haluun olla vittu jokaselle mieliks, ja unohdan siin samas itteni. äiti ja iskä haluis et menisin raksalle, osaraan kun meen asuntolaan.
nyt haluisin purkaa jollekki tyypille mutkun kaikki 'luotto' ihmiset on jossai hevonvitus enkä viitti joillekki puolitutuille mennä selittää mtn. ei saatana ku on elämä vitun vaikeeta. vituttaa nyt niin saatanasti, et pisti miettiin et kuinkahan monta kirosanaa täs mun purkauksessa on.., :P ja vittuku toi vippiki loppuu. stna.
okei, lasken iha piruuttaan montako kirosanaa täs on... ja yht = 18. jesh!
mjoo, nyt vituttaa niin saaaaaairaasti että meen lukeen mangaa, ja teen sitä sitte loppu illan ku ketään ei vieläkää näy mesessä stna.