IRC-Galleria

Lapsi juoksee
ensimmäisen kerran
omin paljain jaloin
niityn poikki
Niitty hymyilee
niin kuin elämän tulisi hymyillä,
joka kukalla, joka korrella
Lapsi juoksee
paljain jaloin niityn poikki
ja niityn kukat ja korret
pitävät häntä pystyssä,
levittävät siipensä hänen suojakseen,
ja lapsi juo onnen maljasta
eikä enää koskaan
saa onnen maulta rauhaa
Niin kauan kuin kuljet
joka paikassa
niin kuin juoksisit ensimmäistä kertaa
niityn poikki,
olet kevyt ja onnellinen,
et murehdi
ilmettä elämän kasvoilla

- Tommy Tabermann

M:
"Olin joskus vuonna 2004 rakennuksella töissä. Tipuin rakennustelineeltä suoraan naamalleni maahan."

K:
"Näköjään..."


Jäi lyömättä. Pitäskö viäl tirvasta?? :P
..siin vaihees tuli käytettyä se 50/50 ja melkein kilautin kaverillekki..

..kysytäänpä yleisöltä !!? No?? :D

Aika saakelin mukavaa herätä kymmenen minuutin välein, kahden nukutun minuutin jälkeen jälleen toisen potkintaan ja huitomiseen... Parin tunnin jälkeen hermot vetelee viimisiään ja on aika vaihtaa suojautumisasemista hyökkäykseen ja työntää unikarateterroristia omalle puolelleen, jolloin tietysti toinen suuttuu ja tiuskii unissaan, kuinkas muutenkaan.........

M:
* tuuppii *

K:
"En mää täsä tän pitusena ossaa olla!!!"

M:
"Häh??"

K:
"No nii - millai sää noi tukkipuut sit käsittelet! Häh?! Millai sää ne si mittaat?!"

M:
(...prkl... menee hermot... oon kuullu kyl et kuvainnollisesti vedellään hirsiä, mut...)

K:
"...vai meinaaksää jokaisen klapin erikseen kalvaa vai, häh?!! Vai aattelikko kenties porata niihin reiän???"

M:
"Joooo joo joo, kyl mää vähä sillai aattelin..." *hmph*

K:
"Hahahahahah.... Ai jaa... *tirskuntaa* ... ei siinä si mittää... Tuli vaa miälee..."

...zZz...zZz...zZz...zZz...zZz...zZz...

Just just... Että tällä kertaa oli klapintekounet. Mahtaa olla paskamaista tehdä töitä unissaankin :P ... ihmekös että aamulla väsyttää - KUMPAAKIN !!

(joku on edelleen hyvin hyvin kiinnostunut töistään..)

...zZz... zZz... ...zZz... ...zZz...

K:
* kopeloi M:n päätä *
"Onks jottain äärimmäisen ärsyttävvää asiaa?!"

M:
???? "Kuinni?" ????

K:
"No niinku sänkysä..."

M:
"No eeeeiiii kai... (??) Eksää nuku ollenka?"

K:
"Emmää ny viälä voi ku täytyy ensin kattoo toimiiks tää mun tekemä ohjelma!"

M:
(just...) * virnuilua *
"Mikä ohjelma?"

K:
"No tää CNC-ohjelma! Tiäksää muuten mitä erroo on CNC:llä ja NC:llä!?"

M:
"E... No?"

K:
"Niin siis täähän on NC-kone!"

M:
"Mikä??"

K:
* huitoo käsillään *
"No siis tää.... tai toi.... tai se........"

...zZz... ...zZz... ...zZz...

...joo-o... ja taas oli aamulla kertomista... --> "Arvaas mitä yällä puhuit..." hahhah... :D

. . . (raukka on nukahtanu olkkariin) . . .

M:
"Mitä sää siinä nukut... Mee tonne sänkyyn..."

K:
* repii mua viereensä *
"Kyl sää voit tähän jäädä ku sää oot muutenki jo puoliks pilalla."

M:
"Kuinni?"

K:
"Kyl sää tiät noi kirjat ja leffat... Niitten vuorosanat on ihan pilalla. Se kaikki lähtee jo käsikirjotuksesta."

22.8.2007 klo 21:55,
Pink Floydin Sorrow soiden kohdassa 00:01:40,
solahtaa viimeinen neliömetri ohraa puimuriin.

Pysähdyn,
laitan hymyillen silmät kiinni,
silmiin tulvahtaa kyynel . . .
onnesta,
jaksamisesta,
helpotuksesta,
saavutuksesta . . .

Tässä pimeydessä vielä
taivaanranta hohtaa punaisena
ja valaisee maan päällä leijuvan usvan,
jonka läpi ajan valot ja vilkut päällä
kohti yhteistyökumppania,
joka odottaa pellon laidalla
viljakärryineen.

Edessä 1,5 km matka puimurilla,
joka on vähintäänkin yhtä leveä
kuin hiekkatie joka kiemurtelee kotiin.

Sadan metrin päässä näen sumun läpi traktorin valot;
naapuri ajaa vastaan
ja peruuttelee sivutielle,
pois alta.

Käännyn kotipihalle,
ajan puimurin halliin,
sammutan koneen ja valot . . .

* hiljaisuus *

Saan hengähtää.

Mitäköhän touhusin kunnen huomannu paketin tuojaa.... (?)

No anyway...

Postilaatikossa lappu.
Kohdassa "lisätiedot" merkintä: < 3
Haa haa haa... hauska.
Se varmaan tiesi et mä oon pienempi ku kolme! :D

Toissapäivänä postilaatikosta löyty sisilisko! :-O
Reaktio olis ollu kiva saada filmille.... "Huiiiiiiiiiii..." ja "hih hih..."
No mää pelastin sen pinteestä ja vapautin luontoon
(näin teen myös miesystävilleni).

Ei vaan... kaipa sitä sitten taas puimuria huoltamaan niin pääsee pellolle kohta... --->

Jätä yksi kortti hihaan

Jätä yksi ovi raolleen

Jätä pullon pohjalle tilkkanen

Jätä tuoksu yöksi tyynyliinaan

Jätä nauru kansoittamaan yksinäinen huone

Jätä jotain pientä ja kevyttä
kasvamaan järkyttävän suureksi

Jätä niin paljon itsestäsi
ettet enää koskaan
ole kokonainen ilman sitä


(Tommy Tabermann)

So, so you think you can tell Heaven from Hell,
blue skies from pain.
Can you tell a green field from a cold steel rail?
A smile from a veil?
Do you think you can tell?
And did they get you to trade your heroes for ghosts?
Hot ashes for trees?
Hot air for a cool breeze?
Cold comfort for change?
And did you exchange a walk on part in the war for a lead role in a cage?

How I wish, how I wish you were here!
We're just two lost souls swimming in a fish bowl,
year after year,
running over the same old ground.
What have we found? The same old fears.
Wish you were here...

Jossain oon kuullu semmosen sanonnan, et "Rakkaus ja kukkaset ei viihdy samassa huushollissa".

No niin - siinäkö se juttu nyt sit olikin...

Ja määä kun oon koittanu leikkiä viherpeukaloo. Ei ei ei ei...
Heitänkö kaikki vihreet mäjelle?