IRC-Galleria

Ääni sen on hiljainen vaikeroiva.
Miksei se helpota aina vain lisää ja lisää.
Pakokeinoa ei ole.
Jokainen ajatus on viilto ranteeseen kuin unessa.
Missä rakkaus missä lempeys.
Viha tappanut lämmön tuska silmistä loistaa ahdinkoa kasvattaen.

Kuin pimeässä nurkassa sieluni lepää viillellen itseänsä.
Kuin rosvona varkaana elämää yrittäen varastaa viimeiseen hetkeen.
Kuin tavoitellen lämpöä kultana kimmeltäen hohteena silmissä.
Sama kuin sateenkaaren päähän kurkottelua.
Toivetta turhaa heiluu sekin tuulessa.

Rakkaus on viety ja jätetty minut on häkkiin.
Tuskissani itken ulospääsyä helvetistä maallisesta.
Kylmettyneet on käteni.
Silmät punaiset tuskasta itketystä.
Verta sydämeni vuotaa kuin varras siihen iskeytyi, kuin petollinen sana.
Kuihdun ikävään kuin lämpöä en enään koskaan tunne.

Tahtoen viimeisen kerran koskettaa huuliasi.
Ajatuskin viiltää rintaani ja saaden kyyneleet vierimään.
Tahtoen lämpöiseen syliin nukahtaa,, mut haavetta se on.
tuska sietämätön riistää ja hulluksi tekee tahtoen repiä itsensä kahtia.
Ottaen sydämeni rinnasta ja paiskata sen seinään.
Palavana kaipaus soi polttaen ruumista ja sieluani.