IRC-Galleria

Minä meen hesaan varmaan viikoks.. tai muutamaks päiväks ainakin. Mummulle vaan ja katteleen mitä kivaa siellä on ja rannalle tietenkin kattoon ;) mitä siellä näkyy. hahah..
ja sit ei pahemmin koneella mua näy mut ei se haittaa.. ei oo silleen inspannu tää seura elämä sit pätkääkään et haistakoon kaikki Fakke wittu..

Ei sitä tarvii olla kuin tunti auringos.. Niin sitä ollaan Jo ruskettuneita.. Nugaan värinen nyt mut huomenna kai vähän enemmän.. *miettii* pitäiskö pitää takkia päällä että ei ruskettuis. No hyvää siinä on ettei turhan päiten tarvi biitsillä makoilla kun nopeesti saa rusketuksen. "Tykkää"

huomenna ryyppään. viimeisen kerran ennen kun joutuu mökille. ja ihan varmasti otan kaikesta irti.
Mannan kans mennään joraan kunnolla. varmaan jotain kivaa löytyy sit kans heheh *virnistää*
ja tehdään tepposet ja häivytään.. se on ihan vitun oikein. ja nauretaan perästä.

Annikalla on tänään päättäjäiset.. *virnistää*
Laitan hametta päälle et näyttää sivistyneeltä ettei miltään kauhealta sivistymättömält moukalta.. mutta silti takistani en luovu tai saatikka hienosta kampauksesta xD

dididiii kauhee nälkäkin viel.

Kahleet painavat käsiäni.
Suurta ahdistus on vaikka näkymättömät lukot kaikki on.
Avainta ei löydy.
Kahleet painavat maahan vaikka vapaa olisinkin niin silti ne painavat eikä niistä pääse eroon.
Ole siellä pelastajani jossain. Ole täällä ja aukase lukot kahleitten.
Nääthän sinäkin etten oo onnellinen.
Valtakunnassa sadistin. Yksinäinen orja.
Odottaen ilon päivää ja sitä millon kukistaa valtiiaan.

nyyh ei oo hauskaa kun joutuu viikoks eristyksiin mökille.. alkaa adistaan pahanpäiväsesti kaupunkilaista keskellä ei mitään..

EI ees baaria olisko ees kymmenen kilometrin säteelläkään eikä mitään muutakaan elämää.. yyyh hajoo oikeesti eii mä en kestä .. riehun sitten mökillä ilman minkäänlaista elämää.. se olo on kuin kuollutta. ja saldokin kohta huutaa et sorge et voi soittaa helppiä et joku hakis helvettiin..
miten voin epäonnistuu niin pahasti.. pappa on diktaattori joka hallitsee mua ei minkäänlaista vapautta, kohta haistatan sille pitkän paskan ja kiroon sen helvettiin jos se kaikki yksityisyyteni vie.. no niinku on jo käyny.

tietty ny on juhlan aihetta.. mitäs tekin.. lähtisköhän jonnekkin. ainakin voi taas rellestää ja pitää hauskkaa.. jes..

Tuska polttaa sielua.
Ahdistus valtaa mielen.
Kukaan ei auta vaikka huutaa tuskissaan.
Joutuneena eksyksiin
haparoiden jokaista ovea pimeässä.
Mikään niistä ei avaudu minulle.
Kurkin avaimen reijistä toisten iloisuutta.
Juhlien keskellä ne pyörii unohtaen yhden kutsuvieraan.
Ei toi tyttö koskaan unohda
sitä yksinäisyyttä, joka juoksee perässä.
Se on kuin arpi selässä tuska
niinkuin viilletty rintaan.
Revitty kaikki kaunis mielestä.
Henkisesti kuollut.
Odottaen vilpitöntä rakkautta ja kosketusta.
Ilman näitä valkoiselta linnulta on revitty siivet irti ruumiista.
Veri tahraa viattoman vereen.
Ei enään valkoista.
Punaista vaan, kuin tuska.

Silmäni täyttyy kyyneleistä yksinäisyydessä.
Vaikka kaikki olisivat lähellä.
Ei ne silti huomaa kuinka onneton on.
Jos kertoisin siittä.
Saisin paheksuntaa siittä että valittaisin.
Arvoa on kuin kivellä jota pidetään
keräilykokoelmassa arvottomanpana.
Ei se silti todista sitä mitä kiven
sisällä on. Siellä on kultaa joka särkyy
samalla lailla kuin sydän.
Lupaus annettu lupaus petetty.
Niinkuin kivi heitetty kaivon syvyyksiin.
Muuttuu se kylmäksi ja surulliseksi.
Pimeydessä odottaa lupausta jonka
tietää ettei sitä pidetä, mutta hartaasti
toivoo että se olisi totta.
Se keittää katkeraa juomaa, jota
juo joka päivä.
se tappaa sielua ja mieltä.

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni
Nälkäänäkeville ja vaikka antaisin polttaa
itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus,
en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden
voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa se uskoo, kaikessa
toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa.

1. kor. 13:3-7