Olipa kerran tyttö. Tyttö näki pojan ja rakastui poikaan. Tyttö oli onnelline, koska oli rakastunut poikaan. Rakkaus teki tytöstä sokean, eikä hän tajunnut asioita. Poika sanoi opettavansa tyttöä rakastamaan, tottakai hän sen tekikin, mutta ei opettanut lopettamaan sitä.
Poika teki tytölle kumminkin kaikkein pahimman asian, mitä voi rakastuneelle tytölle tehdä.
Hän oli särkenyt tytön sydämen, mutta tyttö ei näyttänyt sitä kenellekkää, koska kaikki pitivät häntä kylmänä ja tunteetomana ihmisenä.
Tyttö oli päässyt taas jaloilleen, mutta poika oli tajunnut itse, kuinka paljon välittää tytöstä.
Poika kertoi tytölle tunteistaan, mutta tyttö epäröi.
Kaverit kannustivat "anna olla, hän ei ole arvoisesi."
