Kerroin sinulle kerran erään salaisuuden.
Se oli salaisuus, jota ei kerrota kuin niille, keiden puolesta tekisit mitä vain.
Niille, joista välität eniten tässä maailmassa.
Kuiskasin sen hiljaa korvaasi.
Pelkäsin, ettet haluakaan kuulla salaisuuttani.
Pelkäsin, ettet välitä.
Mutta sinä kuulit sen.
Ja vastasit minulle:
"Jos sinua ei olisi olemassa, rakkaani, tässä vierelläni, niin kaikki olevainen olisi jo kadonnut.
Olet aurinkoni, kuuni, tähteni. Olet maani ja taivaani. Olet kaikkeni."
Silloin minä tiesin, että olin oikeassa paikassa juuri oikealla hetkellä.
Suutelin sinua ja vaivuin taas mietteisiini.
Olen aurinkosi, rakkaani, olen ainoasi. En kaipaa muuta.
Olen sinun, vain yksin sinun. Rakastan sinua.
Muistelin sanojasi, ja kuiskasin uuden salaisuuden: Sanothan sen vielä kerran?