Tuli syys,
aamut muuttuivat yhtäkkiä harmaiksi,
kun lehdet jättivät puut paljaiksi,
ei enää vihreää,
ulkokuorena pelkkää hämärää.
Radio soitti illalla syksyn sävelmää.
Joka hiljaa soiden ennen sai minut itkemään.
Sinä saat minut milloin vain hymyilemään,
katsoen vaihtuvia kausia;
sade syksy jää,
teet kesän minulle kun on huono sää,
silittäen hiuksiasi kun tuuli paiskaa ikkunaa,
tahdon sinut ainoastaan enkä pyydä enempää.
Vain sinä saat minut särkymään,
itkemään, aidosti hymyilemään pidempään..
Olet enkeli kauneimmilla siivillään,
valo joka valaisee polkuni, on pimeää.
Ilta joka kantaa öisin tähtiään,
olet elämääni tärkeämpää,
rakkaimpain pyydän että jää?