IRC-Galleria

Vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä >kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat >nuoria.

Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin >joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia >sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki >saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä >nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.


Itse en koskaan kertoisi tällaisia, vannoin...


Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa >nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun nuoruuteeni >verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, >miten hyvin heillä on asiat!


Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme >tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Eikä >silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, >kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, >että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno >kesti viikon.


Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, >piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion >vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja >yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.


Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne piti >kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä voinut kuunnella >autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.


Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan >piti lahjoa joku pultsari ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin, tai sitten >runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.


Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa >puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin >tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan >numeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli >jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat >kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut >siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.


Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. >Meillä oli joku kämäinen tv-peli! Ja maailmassa oli sormilla laskettava >määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä >legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot >olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, >jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut >mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso >ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina >vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!


Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat >samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä >tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin >oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia nähnyt mistään >tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä silloin ollut mitään >Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te?? >Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.


Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin vitun hyvin! He >ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää >80-luvulla! Perkele!