Mummon kosto
>
>Vanhahko nainen meni kauppaan ja pisti koriinsa kaikkein kalleinta
>kissanruokaa,mitä hyllystä löytyi.
>Sitten hän meni kassalle ja sanoi kassaneidille: "Vain kaikkein
>parasta minun mirrilleni."Kassaneiti siihen tokaisi: "Sorgen nyt
>vain, mutta kissanruokaa ei myydä ilman todisteita. Monilla
vanhuksilla on nimittäin tapana ostaa kissanruokaa ja
>syödäkin ne itse, joten johtajamme vaatii todisteeksi nähdä
kissanne."
>
>Niinpä mummomme joutui lähtemään kotiin hakemaan kissaa, ja
palattuaan todisteiden kanssa sai ostettua ruuat.
>
>Seuraavan kerran mummo meni samaan kauppaan, ostaen tällä kertaa
>laatikollisen parhaimpia koirankeksejä: "Koiralleni parasta, kun
joulukin on tulossa." Kassa
>jälleen vaati todisteita, koska jotkut vanhukset söivät koirankeksejä
omaksi ruuakseen, joten mummo laahusti kotiin ja palasi koiransa
kanssa saadakseen joulupiparit ostetuksi.
>
>Seuraavan kerran mummon tullessa kauppaan, hänellä oli valmiiksi
>mukanaan laatikko, jossa oli pieni reikä kannessa.
>Hän pyysi Kassaneitiä työntämään sormensa laatikkoon.
>"En minä voi, siellä on kuitenkin jotain, joka puree minua."
>Mummon vakuuttaessa, ettei laatikossa ole mitään, mikä voisi
>vahingoittaa sormea, kassaneiti työnsi sormensa laatikkoon ja
>sanoi: "Tämähän haisee aivan paskalle!"
>Nyt mummolla levisi hymy naamalle ja hän sanoi:
>"No niin, saanko nyt ostaa kolme rullaa vessapaperia, kiitos.