NÄIN VANHA MINÄNI NÄKISI TÄMÄN PÄIVÄN ::::::::::::::::::::::::: >
(ps. jossei jaksa lukea/miksilukee ku tietäää että romanoin aina sillointällöin, ni ylipieniversio ihan lopussa muah)
Yeye, koko vkl kippeenä.
Noei tuossa mitiä - tänä aamulla oli suhtkoht freshi olo.
Päätinpä sit että polkasen skoleen kun jos ei oo kipeä ni turha kotona maata,
no koulussa ei ollu sitten ketään ketä halusin ottaa kiinni ni saatavilla.
Aka - ihan turha reissu.
Safkana oli ofc sitruunakalaa, siis mun lempparia.. NOT.
En siis harrastanut ruokailua tässävälissä (tosin olisi pitänyt, nyt on aika nääntynyt olo - tälläkin hetkellä väännän niin helvetisti mättösafkaa kurkusta alas minkä kerkeän).
Aattelin sitte siinä koulussa ollessa että turhaa tää on ja lähin kaupuntille.
Kaikki pyöräslotit/parkit/whatever oli iiiihan täynnä - miullahan siis ei tosiaan oo jalkaa mun pyörässä joten se pitää kikkailla sellaseen tolppaan/häkkyrään silleen hassusti kiinni mun tangosta.
Ovelaa - taino.. ei..
Löysin sitten kivan spotin siitä ja olin että hienoahienoa, käväsen kävelykadulla kattomassa onko siellä kettään tuttua.
Istuskelin varjosalla puolella siinä kävelykadulla ja Heidi popsahtaa ihankun out-of-the-blue siihen.
(ehkäpä ainut positiivinen asia tänään, srsly).
Harrastimme syvällistä pohdintaa ruokien kaloreista sekä ihmisten läntisestä pituudesta.
Heidi katosi, istuin noin 40min~ yksikseni ihmetellen kun kettään tuttua ei mee ohi / miettien että mitä tekis ja sitten Neo popsahtaa sadasosasekunninverran vetämään minua hiuksista ja katoaa heti samantien - noh kait se oli kiireessä..
Siitä ehkä puolituntia, Henna kävelee ohi jonkun ystävän/kaverin/tutun/whateveritdoesn'treallymatteranyways:n kanssa ja koitan huitoa ja heilua minkä kerkeän mut se ei huomaa mua.
Siis srsly, tässä oli joku ehkä _metri_ etäisyyttä - olin jo aika varma ettei se ees halua nähä miuta siinä tapauksessa.
Näin hänet sit vähän myöhemmin jonkun 100m~ vasemmalla miun olemassaolopaikastani mutten viiteny mennä häiritteen jos oli kauheen vaikeeta nähä jo aikasemmin -_-
Olin jo tässäkohtaa suhtkoht vittuuntunut.
Ihmettelin sitten että mitä minä täällä oikeen enään, tuskin ketään irtotuttua enään bongaan ja Jannekaan ei kait ollut tulossa (piti kävästä keskustassa siis),
joten lähin kävelemään pyöräparkille päin tietämättä mitä paskaa olisinkaan saanut kohdata..
Skannailin aluetta simmuillani ja koitin paikallistaa niin sanotun pyörän.
Löysin, tosin jokin / joku oli kaatanut sen, oli se aika tukevasti kiinni siinä alunperin afterall..
No nostin mokoman, otin pois lukosta - vain huomatakseni että takakumi..
Niin..
Tyhjä.
Kysäsin itteltäni että "MITÄHHHHHHHHHHHHHHHHHHH" - tämähän oli ihannetilanne varsinkin kun en omistanut puheaikaa/rahaa kyseisellä hetkellä.
Ungh, ajattelin että jos janne tua äitee soittais kaaauheeella tuurilla jossainkohtaa matkaa,
pummaisin kyydin.
En kehtaisi häiritä vieraita/tuntemattomia pyytämällä puhelinta.
En mitenkään.
Käveltyäni länsikeskukseen miun toivot siitä että joku soittaisi oli jo aika alhaalla.
Suoraansanoen vitutti.
Paska koulupäivä ja paskempi päivä muutenkin.
Puoltoistatuntia about meni, jotainsinneppäin - ihan kristuksen hidasta kun ajatukset pyöri kaikkialla muussa kun siinä kävelyssä.
Yhen ihmisen ku olis ees tänään nähy ni olisin ollu paljon pirteempi jopa käveleen kotio,
kait se oli sit liikaa kuviteltu - mut tulee kohta jo ikävä yäh, pelottavaa...
Kait tääkin tästä, mut voi perse mikä päivä - ungh.
Tosiaan, näin minä AJATTELISIN,
mutta minä AJATTELEN nykyään erilailla - koska en jaksa olla paskallapäällä kokoajan ::DD
NÄIN UUSI MINÄNI NÄKEE TÄMÄN PÄIVÄN ::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::>
Shit happens - can't really do a fuck to that.
Ois sen yhen ees nähy, mut noh - kait sitä vielä ehtii.
TOOOOOOOOO LONG TO READ perkele, vitun slackit ketkä ei jaksa lukee mun virheellistä kieltä :<
Koulu sucks, ihmiset sucks, pyörät sucks, pitkät matkat sucks, kävely sucks, hikoilu sucks, aurinko sucks.
