Sinä pidät minut suoralla tiellä,vaikken ole
aikuiseksi kasvanut ja lapsenuskossani aina
oikein teen. Sinä jaksat minulle nauraa, vaikka
itseäni säälinkin ja maailman murjomana vannon
kostoa.Vieläkään en aio luovuttaa!...
En milloinkaan,milloinkaan.
Haaveeni ovat suuria
satuja, tarinoita huomisen
hienoista hetkistä. Sinä
satuihin uskot ja ne
heräävät henkiin..
Sinä parannat haavani öisin,kun kiihkoni on minut
raadellut ja pahan olon puukko kalvaa
rintaani. Sinä hyväksyt minut silti, vaikken ole
puoliksikaan sellainen josta kuvan piirsit
päiväkirjan sivulle..