Kuka oli se charmikas mies,
joka seikkaili unissani?
Miksi juuri hän sai minut kokemaan,
täyteläisen tunteen.
Miksi hän sai minut liekkeihin?
Miksi vieläkin tunnen olevani liekeissä,
kuin aavikkopalo leikehtisi sisälläni.
Miten hän teki sen?
Mutta mieshän oli minua paljon vanhempi,
tumma ja tulinen.
Eikä ollut varmaan viikko kausiin ajellut partaansa.
Silti tunsin itseni halutuksi,
pieneksi ja viattomaksi.
En varmaan ikinä saa kokea sitä,
mitä tunsin unessani.
En varmaankaan ikinä tule häntä löytämään,
unistani ehkä.
Hän on minun, vain minun unessani.
Natsisodan keskeltä minä löydän hänet.
Vanhasta talosta,
norsunluisten portaisen päästä,
pienestä asunnosta.
Siellä hän sytyttää minut liekkeihin.