IRC-Galleria

jeeh mulla ja emmal onkin tänään nimpparit xD

jooh no mä olen odottanut et pääsisin taas turus käymään...ku en vaan jaksa olla tääl faijal...ku ei tääl oo oikeen mitään paikkaa mis liikkuu...ja mul on ikävä kaikkia turus asuvia kamui...varsinkin yht tiettyy mut, hän taitaa vältel mua...yhen tietyn asian takia...mut minkäs teet...aina ei voi saada mitä haluu...mut mun on ihan pakko päästä turkuun...saatana...no mä saan mutsilt vastauksen joskus iltapäiväl joten saa ny nähdä...ku se tuppaa ain pettää lupaukset...ihanaa jos mun vkl menee taas päin persettä...viime vkl:kin mun piti pääst turkuun,mut mites kävikään...mutsil ja sen jätkäkamul tuli riitaa ni en päässy...eiks riidat ain vois sopia...saatana mä en enää jaksa....miks mul käy ain näin...tuntuu et kaikki mun kamut pitää vaan hauskaa ja mä joudun ain kärsii...mä VIHAAN mun elämää ...tai no eihän mul ees taida sellast olla...esim. ain ku mä pidän jostain ni hän tietysti pitää mun kamust... tai esim...jos yks mun kamu pyytää mua viikon alus yksiin vkl:na oleviin bileisiin ...ni se soittaa vähän ennen ku ne bileet alkaa et hei kai sä sit saat oman kyydin ku tähän meidän autoon ei oikeen mahdu...ku markku(nimi vaihdettu) ajaa ja mä ja minna(nimi vaihdettu) ollaan täs kyydis ...eiks autos oo yleensä 5 paikkaa,mut minkäs teet...aina ei voi luottaa ystäviin joit on noin 4-5 vuotiaast saakka tuntenu... pitää vaan sanoo et must tuntuu ain niin vitun hyvält...ja mä oon ain saanu tuntee niitten puukon iskut mun seläs...mä en vaan enää jaksa... :'(

En saanut unta,
sillä sinä pyörit ajatuksissani.
Minun ei olisi ikinä pitänyt kertoa,
sitä et pidän sinusta.
Nyt minusta tuntuu,
että välttelet minua.
Olenko minä niin hirveä?
Tiedän ettet tunne samoin,
mutta ei tunteilleen voi mitään.
Niin itsekkin sanoit,
annathan minulle tunteeni anteeksi.
En tarkoittanut järkyttää,
halusin vain tietää miltä tuntuu taas välittää.
Kerro minulle mitä tunnet tai mitä et tunne,
sillä en jaksa enää itkeä...

Istun puiston penkillä aivan yksin,
eikä kukaan ymmärrä mitä tunnen.
Tyhjyys ja kylmyys on mun sisällä
ja ne tunteet vain kasvavat.
Pienet linnut ne vain visertää,
kesä on täällä ja lokit ne vain
liitää mun ylitse.

Eikä kukaan istu mun viereeni,
kaikki vaan kulkeen mun ohitse...
Eivätkä edes huomaa kuinka kaunista on.
Ihmiset saisivat välillä hengähtää
ja katsoa tätä kaunista maailmaa...

Mutta vain tuuli hellästi koskettaa ihoani
ja sivelee hiljaa hiuksiani,
huomaan en ole yksin.
Kesä on kanssani...

Sinä olet kuin tuuli,
joka kuiskaa neuvoja korvaani.
Hyviä ja huonoja.
Sinä olet kuin meri,
ensin tyyni
ja sen jälkeen myrskyisä.
Olet kuin taivas,
kirkas ja valoisa,
mutta joskus pimeä ja sumuisa.
Olet kuin maa,
keväällä puhkeat kukkaan
kun taas talvella olet karu ja jäinen.
Mutta silti aina minä sinua rakastan...

Väsymys ja suru iskevät,
monta tuntia on vielä jäljellä
ja pian kyynel mun silmistäni virtaa...
ja surun täydeltä se sydämeni kalvaa.

Jos elämä olisi sen arvoista…
sinua ei enään olisi!
Jos saisin kerrankin vain tehdä
sen mitä mieli tahtoo..

.. repisin sinut palasiksi
niin kuin sinä revit minut.
Upottaisin puukkoni sinun
rintaasi,niin kuin sinä upotit
minuunÂ…

Mutta ei! Sydämmeni ei salli sitä.

Makaan hiljaa sängyssäni,
jälleen mietin ja ajattelen,
edelleen pelkään,
kuuntelen sydämmeni sykettä,
se on tasaista,
uutta ja erikoista,
on nytten vain se,
etten toivo sen pysähtyvän,
sillä haluankin elää,
en kyllä tiedä vielä miksi,
mutta kerkeehän sitä myöhemminkin
kuolemaan tässä synkässä elämässä.

Nukkumaan
Menen ulos yöksi,
haluan nukkua pois,
jäätyä ja kuolla,
toivon että en heräisikään,
muuttuisin siniseksi,
kauniiksi huurteiseksi,
ottaisi poliisi minusta ehkä sitten kuvia,
kerrankin onnistuneita.
Mutta sitten kuulen piipitystä,
soi kännykän herätys,
havahdun ja värisen kylmästä,
kuka laittoi herätyksen,
kuka tiesi tästä,
kuka minut pelasti

Minä halusin sinut.
Mutta nyt tiedän,
että sydämeni vei minut harhaan.
Se tunne mitä tunsin,
oli vain hetken huumaa

Enää en sinua halua,
enää en tunne samoin.