Hän kulkee mustissa vaatteissaan,
läpi surujen maan.
Hän kulkee tietä pimeää,
valoaan etsien.
Hän istuu puiston penkillä,
meinneisyyttä miettien.
Hän kävelee väkijoukon läpi,
kyyneleet valuen.
Hän katsoo vielä kerran ympärilleen,
ja näkee sinut.
Minä olen tuo hän,
ja minä näen sinut.
Sinä olet minun onnen maani,
valo pimeään.
Olet menneisyyteni kaunein asia,
olet ihminen joka kuivaa kyyneleeni.