IRC-Galleria

Taas yksi päivä kuin helvetti.
Eikö kukaan ymmärrä,
että mä en jaksa enää.
En jaksa kuunnella,
kun toiset riitelee.
Mun päivät täyttyy huudoil,
katkeril tunteil,
surul ja päättyy kyyneliin.
Ei elämästä onnea löydy,
vain pelkkää suruu.
Unelmat nää murtuu,
ei millää oo enää välii.
Mä en jaksa enää välittää,
antakaa mun jo olla.
Mä tiedän,
et itsekkin myös valitan
ja aivan syystä,
niin kuin kaikki muutkin.
Pyydän anteekksi,
jos olen itsekäs,
mutta niin ovat kaikki muutkin.

Minä näen vain pimeyden,
en mitään muuta.
Yritän löyttää rajan sumun seasta,
mutta vielä en ole sitä löytänyt.
En tiedä kuka päättää elämästäni
tai kuolemastani,
kai se minä olen.
Kun raja todellakin repeää,
löytyy valo, löytyy pimeys.
Kuitenkin pimeys vetää minua puoleensa,
koska siellä minä olen turvassa.
Minä olen jo hävinnyt,
olen varjo tämän karun maailman.
Jätän jälkeeni kylmän ruumiin,
se yksin maahan laitetaan
tai ehkä muutun tuhkaksi tämän maan.
Ei sillä ole väliä mitä jätän jälkeeni,
vaan sillä mitä teen elämälläni

Katson tähtien taa
Näen monta miljoonaa
Pientä lasta nauravaa
Kuninkaita suuren maan

Katson tähtien taa
siellä mua odottaa
paikka rauhallinen
alku suurten haaveiden

Moni ajatuksissaan kauas tähtiin matkustaa
Antaa tunteen näyttää tien ja haaveidensa opastaa
Yksi löytää paikan rakkauden, toinen paikan surujen
Maailman valon tai varjojen

Niin helppoa on löytää se tie
joka haavemaailman polkuja kulkee ja perille mut vie
Palata voin kotiin milloin vain
ja matkan uuden aloittaa kohti uutta unelmaa

Taas istun yksin koneella,
ei ole mitään tekemistä.
Aika ei tunnu kuluvan,
aivan kuin se olisi pysähtynyt.
Ajatuksetkaan eivät kulje,
on liian hiljaista.

no mä heräsin eilen joskus aamul 6:n aikaan...ja sit piti 9:ltä lähtee toril...ku aattelin men kamui katsoo ...no mä sit kävin koululla...ja törmäsin nina:n ja katzaan ja sit menin vartiolaan(urheilukenttä) katsoo olgaa...mut ensin törmäsin eijaan ja se huus ihan täysii - mitä vittua sä tääl teet... xD no sit ku lähin sielt ni menin katsoo emmaa ku se oli vähän pipi...ja me kateltiin tyttö sinä olet tähti ...ja sit alettiin puhua yhdest henkilös...ja siit kyl puhetta riitti sellaset 6-7 tuntii xD ja no sit mä soitin tälle kyseiselle henkilölle ...mut ensin pähkäilin 2-3 tuntia et kehtaanko soittaa ja emma joutu pyytää sitä mun tupareihin mut mä sit varmsitin sen ihan paniikis ...mä en voinu kyl olla nauramatta siin puhelun aikan ...en vaan voinu sille mitään...no minkäs teen ku ain paniikis mä rupeen nauraan...kuitenkin emma kertoi että hän oli jo aijemmin kysynyt minun puolestani...
no matti tuli sit emmal ja mä sit lähdin himaan...kun olin melkein kotona mun ohi meni 2 heppuu mopolla...ja se takan olija morjesti ja mä olin sillee kukas vittu toi sit oli...
No sit ku pääsin himaan ni huomasin et meil olikin kulmala...ja se lähti joskus klo 22 ...
no mä sit jupailin illalla viel mona:n, sinin ja lässyn kans ...ym... niitä näitä...ja kun aattelin men ylös nukkuu...ni en taaskaan saanu unta...ja mun yö meni taas raapustaessa jotain tyhmää ja tietysti mä taas piirtelin...

mutta nyt aamulla huomasin että olen itse vähän kipeä... :(

Maailmassa on enemmän vihaa,
kuin rakkautta.
Enemmän pelkoa,
kuin turvaa,lohtua, onnea.
Minä vihaan,
mutta silti rakastan.
Minä pelkään,
turvaudun ja lohdutan
mutta onnea en vain löydä

Totuus sattuu, ehkä itkettää,
vaan älä huoli, kestä elämää.
Harhaa on luulo rakkauden,
petosta, tuottoa mielikuvituksen.
Haaveet vain paikka minne paeta,
Kylmää ja kovaa todellisuutta.

Täytyy vain rohkeana ajatella,
ei kukaan voi välttää kokemusta.
Rakkaus on sormi petoksen,
mutta toiste voit jo välttää sen.
Vaikka pahalta tuntuu, älä luovuta,
on maailmassa jäljellä myös onnea,
paljon mistä iloita,
paljon jotakin kaunista.

Odotan soittoa sinulta,
vaikka tiedän ettet soita.
Et minulle.
Nostat kyllä luurin
muttet painele enää
samoja numeroita.
Ne ovat vaihtuneet.
Luurin toisessa päässä
oleva ääni on vaihtunut.
Minä en enää vastaa.
Sieltä vastaa joku toinen.
Joku uusi.
Joku joka vie kaiken aikasi,
niin ettet enää muista minua.
Mutta älä huoli
minä kyllä muistan sinut.
Nyt ja aina.

Rakastetaan me,
kun maailmalla soditaan.
Ollaan sylikkäin,
kun maailmalla perheet hajoitetaan.
Hyväilen ihoasi,
kun maailmalla käsi kohoaa lyömään.
Rakastellaan,
kun maailmalla kansoja kuolee.
Nukutaan lähekkäin,
kun maailmalla ihmiset itkevät unettomina.
Rakastetaan me,
kun maailma tuhoaa itsensä.

---

Kuljin syvään veteen.
Väsynyt lehmus ojenteli varttaan,
taivutti oksansa kaareksi ylleni.
Pilven takaa katseli kuu,
tuulet varoittivat sylistä yön.
Kaislikko kuiskutti, vesi vaivutti humalaan.
Väsynyt lehmus ojenteli varttaan.

---

Se on kuin musta kuilu,
päättymätön, valoton.
Uppoat yhä vain syvemmälle,
kyynelten ympäröimänä,
vaikerrusten kaikuessa.
Sen saa aikaan ikävä ja kaipaus.
Vain rakkaus,
vain rakkaus kykenee nostamaan
pinnalle tuosta sietämättömästä kuilusta.

En saa unta,
sillä sinä pyörit ajatuksissani.
Minun ei olisi ikinä pitänyt tunnustaa,
sitä että pidän sinusta.
ehkä jopa liikaakin...
Nyt minusta kuitenkin tuntuu,
että välttelet minua.
Olenko minä niin hirveä?
Tiedän ettet tunne samoin,
mutta ei tunteilleen voi mitään.
Niin itsekkin sanoit...
Annathan minulle tunteeni anteeksi,
en halunnut järkyttää.
Halusin vain tietää,
miltä tuntuu taas välittää.
Kerro minulle suoraan mitä tunnet
ja mitä et.
Sillä en jaksa enää itkeä....